Tunteet

JOKAINEN TILANNE ON AINUTLAATUINEN

Kuormittavissa tilanteissa on tavallista, että koet voimakkaita tunteita ja stressiä. On monenlaisia tapoja selviytyä – ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Jokaisen tarina on erilainen – ainutlaatuinen.

Vanhempi, läheinen, sisarus ja perhe voivat joutua äärimmäisen stressaavaan tunnesekamelskaan ja kriisi synnyttää ahdinkoa. Pelko, syyllisyys, epätoivo, toivottomuus, yksinäisyys ja monenkirjavat tunteet, joita tavanomaisesti tilanteessa koetaan, voivat altistaa myös läheiset sairastumiselle.

Et ole yksin!

Tilannetta tarkastelemalla, tiedon lisääntymisellä, tunteiden ja kriisin käsittelyllä, pohtimalla selviytymiskeinoja ja sosiaalisia tukiverkostoja, voimme yhdessä löytää voimavaroja ja keinoja päästä eteenpäin. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen voi vaikuttaa nuoren avun vastaanottamiseen positiivisesti.   

 

Veljen huumeidenkäyttö huolestutti minua siskona. Kun hän käytti aineita ei hän ollut se sama veli kenen kanssa olin kasvanut, vaan hänen silmänsä peitti tyhjä katse ja askeleensa harhailivat. Itselle tuli siitä painava olo, koska koko elämän on tullut pidettyä toinen toisestansa huolta tietyllä tavalla, mutta nyt olikin niin avuton olo. Aina halusi olla apuna mutta on vaikea vetää raja sille mikä oikeasti auttaa veljeä tässä tilanteessa sen sijaan että auttaisi sitä addiktiota joka niin suuresti kontrolloi veljen valintoja. Se huumeiden käyttö pelotti, jollain lailla alitajunnassa koko aika ja pelkäsi että mitä nyt on sattunut. Ja tottakai aina mietti että onko ollut tarpeeksi hyvä sisko ja tuki ja turva toiselle, vai olisko voinut tehdä jotain toisin tietyissä tilanteissa, tai olla enempi läsnä kun näki ja oikein tunsi sen toisen tuskan ja tyhjyyden minkä se addiktio ja huumeidenkäyttö toi siihen veljen olemukseen.

Ja jollain lailla aina vaistosi sitten kanssa sen jos oli tapahtunut jotain pahaa. Tietyissä tilanteissa saattoi tuntua ihan vihaiselta veljeä kohtaan, että miksei se saa nyt tilannetta hallintaan. Ja sitten aina kuitenkin jälkikäteen tunsi syyllisyyttä että oli edes syyllistänyt toista, vaikka se olisi ihan vain omassa mielessä, koska näki sen mitä addiktio oli aiheuttanut. Tajusi ettei se ollut se mun oma veli joka teki niitä päätöksiä, vaan enemmänkin siinä kohtaa ne aineet ja se paha olo, mikä sillä oli niistä. Näitä asioita oli vaikea selittää esim. kavereille ja itsekin nuorena naisena asiasta oli tosia vaikea puhua syvällisesti kavereiden kesken, koska heillä ei ollut kokemusta samanlaisesta niin sellaista ymmärrystä ja myötätuntoa ei oikein löytynyt ja ei halunnut sitten edes suuremmin puhua asiasta. Sitä sellaista huolestunutta ja painavaa oloa oli niin vaikea selittää. Nuoret myös osaavat olla aika kärsimättömiä tällaisten asioiden kanssa ja siitä tuli semmoinen “no taasko sua huolestuttaa sun veli” tyyppinen tilanne mitä ei sitten edes halunnut enää antaa ilmi muille.

Toivoa oli aina silloin kun veli meni katkolle. Välillä oli niitä hetkiä kun näki taas sen oman veljen, sen vähemmän sumuisen katseen. Hymyn. Ja kuunteli niitä pieniä hetkiä hänen päivässään missä hän oli löytänyt voiton, edes hetkeksi. Aina halusi toivoa parasta ja ajatella että kyllä me saadaan veli vielä kuntoon ja halusi tehdä suunnitelmia tulevaan yhdessä että se tsemppaisi eteenpäin. Pakkohan sitä toivoa oli olla, eihän läheisetkään muuten olisi jaksanut sitä kokoaikaista pelkoa ja huoltajos me ei oltais uskottu veljeen ja sen toipumiseen.

Jossain vaiheessa alkoi pelkäämään puhelinsoittoja. Niin monesti sai soiton että nyt on sattunut jotain ja varmaan suurin pelko oli että nyt se on viimeinen puhelu että nyt on sattunut jotain peruuttamatonta. Itse sisaruksena aina kun jotain pahaa oli käynyt ennen puhelinsoittoa jo alitajunnassa alkoi ahdistaa ja tunsi jo että joku on nyt vikana. Ehkä senkin takia siihen puhelimeen oli niin vaikea vastata. Yleensä lapsena tai nuorena ei ollut tarvinnut pelätä asioita ja veljen huumeidenkäytön myötä oppi oikeasti pelkäämään toisen puolesta. Se on tosi avuton tunne. Pelkäsin aina etten tee tarpeeksi toisen puolesta tai että teen vääriä päätöksiä. Päätin esimerkiksi että jos veli pyytää apua velkojen maksuun tai tarvii rahaa etten rahaa anna suoraan, vaan vien vaikka syömään tai ostan asioita hänelle. Pelkäsin että jos annan veljelle rahaa ja se menee huumeisiin ja jotain pahaa sattuu että sitten se on mun syy. Ja sitä en voisi antaa itselleni anteeksi tai selittää perheelle.

Jenni

Itseapuoppaan avulla voit tarkastella tilannettasi myös itsenäisesti

Opas julkaistaan tammikuussa 2020.