Palasista eteenpäin

Itseapuopas

Itseapuopas on tehty huumeita käyttävän nuoren läheisille.

Oppaasta voi olla hyötyä myös tilanteissa, joissa muulla läheisellä on päihdeongelma.

Opas perustuu kehittämäämme Palaset -malliin, jonka runkona on käytetty kansainvälisen Addiction and the Family International Network -verkoston
5-Step –menetelmää. Menetelmä soveltuu käytettäväksi, kun läheisen ja riippuvaisen kanssakäyminen on päivittäistä.
Itseapuopasta kehitetään koko Palasista eteenpäin -hankkeen ajan. Tämä on itseapuoppaan ensimmäinen versio. Otamme oppaasta mielellämme palautetta vastaan >>
On monia syitä siihen, miksi voit lukea tätä opasta.  Pohdi, kuinka moni alla mainituista kohdista sopii sinun tilanteeseesi.  
  • Minulla on läheinen, joka väärinkäyttää päihteitä tai huumeita
  • En tiedä, miten selviytyä tässä tilanteessa
  • Tilanne on vaikuttanut minun hyvinvointiini
  • Tunnen oloni hyväksikäytetyksi tai pelokkaaksi
  • Tunnen oloni yksinäiseksi ja surulliseksi
  • Olen huolestunut siitä, kuinka tämä vaikuttaa muihin perheen jäseniini ja lapsiini
  • Etsin apua siihen, kuinka voisin toimia tilanteessa
  • Tunnen häpeää ja hämmennystä enkä tiedä kenen puoleen kääntyä
  • Olet voinut hakea apua tilanteeseen joskus jopa usealtakin taholta, mutta et ole tullut kohdatuksi
  • Tarvitsisin lisää tietoa liittyen huumeisiin ja päihdesairauteen
  • Yhteydenpitoni ystäviin/läheisiin on vähentynyt
  • Voimavarani ovat usein koetuksella

 

Mitä useampaan kohtaan vastasit kyllä, sitä tärkeämpää on, että haet apua myös itsellesi.  

SISÄLTÖ

Sisältö

1. Itseapuoppaan tarkoitus ja käyttö


Itseapuopasta kehitetään koko Palasista eteenpäin -hankkeen ajan. Tämä on itseapuoppaan ensimmäinen versio. Mielipiteesi on meille tärkeä, keräämme 
palautetta oppaasta tämän lomakkeen kautta >>

Itseapuopas on suunnattu läheisille, joiden elämässä on nuori, joka on alkanut käyttää tai on kokeillut huumeita. Opasta voi hyödyntää myös tilanteissa, joissa muulla läheisellä on päihdeongelma.  

Läheinen voi olla kuka tahansa, johon nuoren päihteiden käyttö vaikuttaa ja joka reagoi tilanteeseen. Joissakin tilanteissa läheisin henkilö voi olla esimerkiksi isovanhempi, ystävä tai kummi. 

Itseapuoppaan tarkoitus on  

  • tarjota tietoa päihdesairaudesta, kriisistä ja niiden herättämistä tunteista sekä vaikutuksista perheeseen ja läheisiin  
  • lisätä ymmärrystä, miten läheisen päihteidenkäyttö vaikuttaa sinuun ja perheeseesi  
  • auttaa ymmärtämään, millaisia haasteita ihmiset yleensä näissä tilanteissa kohtaavat  
  • pohtia keinoja, miten voit selviytyä tilanteessa  
  • huomata, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia, on vain erilaisia keinoja eri tilanteissa 
  • auttaa huomaamaan, ettet ole yksin, monet muutkin kamppailevat samojen haasteiden kanssa  
  • kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen ja voimavaroihin 
  • tarjota tietoa avunsaantimahdollisuuksista 
  • toimia tukimateriaalina Palasista eteenpäin -työskentelyssä. 

Opas voi auttaa sinua ymmärtämään, miten reagoit nuoren huumeiden käyttöön sekä millaisia erilaisia selviytymiskeinoja tilanteessa voi olla. Oppaassa käydään läpi omien voimavarojen ylläpitämisen tärkeyttä vaikean elämäntilanteen keskellä. Oman hyvinvoinnin lisääntyminen voi vaikuttaa positiivisesti myös muiden hyvinvointiin. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

Oppaassa ei tarjota valmiita vastauksia, vaan se auttaa sinua pohtimaan, millainen on sinun ja läheistesi tarina, ja mitkä ovat sinulle sopia keinoja toimia. Muistathan, että jokainen tilanne on ainutlaatuinen ja on monia tapoja selvitäEt ole yksin ja voit päästä eteenpäin.  

Opas toimii apuvälineenä tilanteen itsenäiseen tarkasteluun. Sen lukeminen voi aiheuttaa monenlaisia, jopa ahdistavia, tuntemuksia. Lukemisesta voi pitää taukoa ja voi olla hyväjakaa ajatuksia jonkun muun kanssa. Tarvittaessa kannattaa hakeutua keskustelemaan ulkopuolisen ammattilaisen kanssa.  (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.)  

On monia syitä siihen, miksi voit lukea tätä opasta. Pohdi, kuinka moni alla mainituista kohdista sopii sinun tilanteeseesi.   

  • Minulla on läheinen, joka väärinkäyttää päihteitä tai huumeita. 
  • Tarvitsen lisää tietoa liittyen huumeisiin ja päihdesairauteen. 
  • Minun on vaikea löytää keinoja selviytyä eteenpäin. 
  • Etsin apua siihen, miten voisin toimia tilanteessa. 
  • Tilanne on vaikuttanut hyvinvointiini. 
  • Olen huolestunut siitä, kuinka tämä vaikuttaa muihin perheenjäseniin. 
  • Tunnen oloni hyväksikäytetyksi tai pelokkaaksi. 
  • Tunnen oloni yksinäiseksi ja surulliseksi. 
  • Tunnen häpeää ja hämmennystä enkä tiedä kenen puoleen kääntyä.   
  • Olen hakenut apua, mutta en ole tullut kohdatuksi ja kuulluksi. 
  • Yhteydenpitoni ystäviin/läheisiin on vähentynyt. 
  • Voimavarani ovat usein koetuksella. 

Mitä useampaan kohtaan vastasit kyllä, sitä tärkeämpää on, että haet apua myös itsellesi.  

(Mukaillen The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

2. läheisten Tilanteen tarkastelu ja kartoittaminen


Päihteiden käyttö vaikuttaa aina myös läheisiin
Päihdesairaus aiheuttaa merkittävää stressiä niin päihteidenkäyttäjälle kuin läheisille: läheinen ei aiheuta päihdesairautta. Riippuvuudesta selviäminen on haastavaa kaikille perheenjäsenille, ei vain käyttäjälle. Läheiset pyrkivät selviytymään erittäin stressaavissa olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla(The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a, Leskinen ym. 2003.) Päihdehoidossa keskitytään usein käyttäjään ja läheiset jäävät vaille tukea. Läheiset huolehtivat käyttäjästä unohtaen helposti oman hyvinvointinsa. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017b.)  

Tässä osiossa tarkastellaan 

  • miten nuoren tilanne vaikuttaa sinuun ja perheeseesi 
  • miten läheiset voivat ja toimivat tilanteessa  
  • millaisena tilanne näyttäytyy eri perheenjäsenten silmin. 

Sinun on tärkeää muistaa: 

  • Et ole vastuussa läheisesi käyttäytymisestä. 
  • Tilanteeseen on tarjolla apua ja asiat voivat mennä parempaan suuntaan. 
  • Vaikka läheisen käytös ei heti muuttuisi, voit tehdä positiivisia muutoksia itsesi kannalta.
    (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

 Sinulla voi olla esimerkiksi seuraavanlaisia tuntemuksia:

∟Olen huolestunut siitä, miten tilanne vaikuttaa koko perheeseen. 

∟Tunnen itseni hermostuneeksi/ahdistuneeksi/ huolestuneeksi/avuttomaksi/ masentuneeksi/alakuloiseksi/epätoivoiseksi/pelokkaaksi. 

Joskus pelkään läheistäni. 

Läheisen kanssa on välillä hankala tai epämiellyttävä elää. 

Arkeen kuuluu nykyisin kriisejä ja hämmentäviä tapahtumia. 

Oloni on yksinäinen ja olen eristäytynyt muista. 

Minun on vaikea keskittyä asioihin. 

Alkoholin/lääkkeiden käyttöni ja/tai tupakointini on lisääntynyt. 

Taloudellinen tilanne on hankala. 

Tunnen oloni neuvottomaksi sen suhteen, miten tilanteessa tulisi toimia. 

Terveyteni on huonontunut tai minulla on fyysisiä oireita; esimerkiksi univaikeudet, ruokahalun menetys, erilaiset säryt ja kivut, korkea verenpaine, anemia 


Mitä useampaan kohtaan 
vastasit myöntävästi, sen tärkeämpää on kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 


Perheen vuorovaikutussuhteet 

Nuoren huumeiden käyttö ja kokeilu vaikuttaa perheen vuorovaikutussuhteisiin.  

Esimerkkejä siitä, millainen käytös kuormittaa läheistä: 

  • Nuori on manipuloiva ja valehtelee usein. 
  • Nuori lainaa ja varastaa. 
  • Nuori on ennaltaarvaamaton ja voi katoilla. 
  • Nuori on vetämätön eikä tee sovittuja asioita. 
  • Nuori ei huolehdi itsestään. 
  • Nuori voi olla uhkaava ja väkivaltainen. 
  • Nuoren elämäntilanne aiheuttaa huolta, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta. 

(The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

Nuoren huumeiden käyttö aiheuttaa kriisin perheessä ja usein perheenjäsenet voivat jossain määrin huonosti. Jokainen perhe on erilainen ja perheenjäsenet kokevat huumeiden käytön eri tavalla. Usein perheet käyvät läpi samankaltaisia vaiheita kriisissä ja tilanteessa selviytymisessä. Jatkuvassa hälytystilassa eläminen on kuluttavaa ja aiheuttaa psyykkisiä sekä fyysisiä oireita. 

Huumeriippuvuus voi alkaa hallita perheen ilmapiiriä. Ilmapiiriä voidaan kuvata tunnekaruselliksi, jossa vaihtelevat pelko, syyllisyys, auttamisen halu ja sääli, tai vuoristoradaksi, jossa edetään kriisistä toiseen. Käytön aiheuttama persoonallisuuden muutos saa läheisen hämmennyksiin, sillä oma nuori on samanaikaisesti tuttu ja vieras. Tilanteessa voidaan helposti alkaa varomaan tekemästä ”väärin” ja voidaan ajautua sietämään käytöstä, jota ei hyväksyttäisi muilta perheenjäseniltä. Jos toimitaan aina samalla tavalla, mikään ei todennäköisesti muutu. Kannattaa pyytää apua, jos tilanne ei tunnu ratkeavan omin keinoin. (Leskinen ym. 2003.) 


Sisarukset
  

Oman tilanteen kriisiytymisen myötä vanhempien voi olla hankala tunnistaa tilannetta, johon sisarukset joutuvat. Huomio saattaa keskittyä huumeita käyttävään nuoreen niin tiiviistiettä muiden sisarusten asiat unohtuvatVanhemmat voivat ajatella, että sisarukset selviävät itse tai he voivat ylihuolehtia sisaruksista. Sisarukset voivat molemmissa tapauksissa kokea vanhemmat epäoikeudenmukaisina ja välinpitämättöminä. Sisarukset saattavat joutua peittämään kriisin herättämät tunteet ja ne jäävät käsittelemättä. (Leskinen ym. 2003.) 

Tavallisia tuntemuksia sisaruksille ovat yksinäisyyden, avuttomuuden ja ulkopuolisuuden tunteet. Sisarus voi ottaa suojelijan roolin suhteessa käyttäjään ja olla hänen uskottunsaSisarus voi kokea, ettei ole pystynyt auttamaan tarpeeksi tai hoitaa asioita toisen puolesta. Usein hän haluaa säästellä vanhempia totuudelta, salaisuus voi luoda syyllisyyden tunnetta. Sisarus voi myös kadehtia käyttäjän saamaa huomiotaUsein sisarus joutuu ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät kuulu hänelle. (Leskinen ym. 2003.)  
 

Parisuhde

Kun nuori käyttää huumeita, vanhempi keskittää voimavaransa luonnollisesti hänen auttamiseensa. Kuormittumisen lisääntyessä vaikutukset muihin läheissuhteisiin alkavat näkyä ristiriitoina ja vuorovaikutuksen pulmina. Parisuhde on usein kovalla koetuksella ja sen hoitamisen tärkeys unohtuu voimavarojen keskittyessä muihin asioihin.  

On hyvä muistaa, että ydinperheen lisäksi nykyperheet koostuvat lisääntyvästi erilaisista perhekokoonpanoista. Lähivanhemmat eivät välttämättä ole biologisia vanhempia ja biologisella etävanhemmalla voi olla vaikeuksia hahmottaa kokonaistilannetta välimatkan tai muiden syiden vuoksi. Moni vanhempi on tilanteessa myös aivan yksin. Nuoren huumeiden käytön synnyttämässä kriisissä perheet ovat kuvanneet esiintyvän parisuhteen ristiriitoja ja toisen ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia. Tärkeintä on huolehtia vuoropuhelun ja keskustelun ylläpitämisestä sekä yhteneväisistä toimintatavoista. Näin jokainen voi tukea toinen toisiaan tilanteessa ja nuori saa myös viestin, että hänen elämässään olevat vanhemmat toimivat johdonmukaisesti ja rationaalisesti.

Isä on olemassa, mutta eihän se ole pian 20 vuoteen pitänyt yhteyttä nuoreen kuin kaksi kertaa puhelimitse. Ei hän kykene tukemaan nuorta eikä minua.”

” Seurustelen, mutta ei nykyinen kumppanini ymmärrä tilannetta. Eikä edes halua ymmärtää. Olen aika yksin tilanteessa, kun en voi jakaa sitä kumppanini kanssa. Hän sanoo minulle, että voithan heittää hänet pihalle. Ei hän osaa ajatella tilannetta kannaltani. Koen itsekin ristiriitaisia tunteita.”

Perheenjäsenten reagoidessa kuormittavaan elämäntilanteeseen kukin omalla tavallaan, voi se myös näyttäytyä erilaisina parisuhteen haasteina. Useimmiten haasteet liittyvät erilaisiin ajatusmalleihin ja siihen, että nuoren päihteidenkäyttö herättää jokaisessa erilaisia tunteita. Jokainen reagoi niihin persoonallisesti ja toimii tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla. Selviytymiskeinot ovat heille ominaisia ja ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa selviytyä.

Ristiriitoja syntyy, kun perheen vanhempien odotukset toisiaan kohtaan ovat epärealistisia, yhteistä aikaa ei ole, ja vuorovaikutus on kriisitilanteen vuoksi kärjistynyt syyttelyksi tai jopa välinpitämättömyydeksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus emotionaaliseen tukeen ja jokaisen on hyvä saada ymmärrystä osakseen. Tämän vuoksi on tärkeää pystyä keskustelemaan omista tuntemuksista, ristiriidoista sekä odotuksista. Aina tilanteeseen ei löydy ratkaisua, mutta avoin tilanteesta keskusteleminen auttaa ymmärryksen lisääntymisessä.

Tilanne voi esimerkiksi näyttäytyä sellaisena, jossa toinen on emotionaalisesti etäinen ja pitää loogisia toimintaohjeita täynnä olevia luentoja. Toinen reagoi kiukkuisella vuodatuksella ja toivottomalla itkulla. Toinen siis kokee etäisyyden rangaistukseksi ja toinen luennoi ja käskyttää, miten tilanteessa tulisi toimia. Tilanteen kuormittavuuden vuoksi ”syyllisen etsintä” on tavanomainen reaktio. Sen tarkoituksena on pohjimmiltaan itsesuojelu, mutta se sisältää sanallista toinen toisensa kimppuun hyökkäämistä, syyttelemistä sekä moitteita. Nämä reaktiot aiheuttavat kielteisen vuorovaikutuskuvion. Tilanteissa toimiminen voi olla luontaista, opittua tai elämäntarinan vaikutuksesta syntyneitä reagointitapoja. Tärkeää on löytää yhteinen ”kieli”, keskustelu ja toisen asemaan asettumisen taito sekä halu. (Sue Johnson 2012, 62, 114.)

Tässä muutamia ohjeita, miten voit saada yhteyden katkeamisen pysähtymään, jotta voitte pariskuntana tukea toinen toisianne muutoinkin kuormittavassa elämäntilanteessa:

  • Vihellä peli poikki

Luopukaa sinä-minä, väärä-oikea ja hyökkäys-puolustus -asetelmista. Pyrkikää löytämään me-asetelma.

  • Vastaa omista liikkeistäsi

Tiedosta ja mieti, miten voitte yhdessä selviytyä tilanteesta. Miten ette ajaudu keskinäiseen riitaan, vaan mietitte yhteisiä selviytymiskeinoja. Miten sinä muutat toimintatapojasi ja kehität keskustelutaitoasi.

  • Vastaa omista tunteistasi

Ole rehellinen. Tunnista ja tunnusta tunteesi. Kerro näkökulmastasi. Pohtikaa, mitkä tunteet ovat yhteisiä ja mitkä erillisiä. Miksi tunnet näin.   

  • Vaikuta tietoisesti kumppanin tunteisiin

Tunnista ja keskustele siitä, miten tunteenne vaikuttavat toinen toisiinne. Opi näkemään, että teillä on tunnetasolla yhteys ja tunteet vaikuttavat aina lähimmäisiin ja heidän reaktioihinsa.

  • Kysy kumppanin syvimmistä tunteista

Pyri pääsemään samalle aaltopituudelle ja opi tunnistamaan kumppanin syvimpiä tunteita. Rauhoita tilanne ja pohtikaa yhdessä arkoja paikkoja ja voimakkaita reaktioita herättäviä tunteita, tapahtumia sekä niiden syitä. 

  • Jaa omat pehmeämmät syvemmät tunteesi

Jaa suru, häpeä, pelot ja muut yleensä toiselta piilotetut tunteet. Jakaminen auttaa toista ymmärtämään sinua paremmin. Näin ymmärrys reaktioita kohtaan lisääntyy. Usein myös läheisyys kasvaa ”itsensä paljastamisen” myötä. 

  • Tee yhteistyötä

Ota edellä mainitut askeleet. Tee yhteistyötä yhteisistä lähtökohdista. Ymmärrys ja avoimuus lisää yhteistyötä ja läheisyyttä. Turvallisuus parisuhteessa kriisin keskellä lisääntyy.  (Johnson 2012, 99-103.)

Lähde:

Johnson, Susan M 2012: Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. Bookwell Oy, Jyväskylä.

Muut läheiset

 

3. Päihdesairaus, huumeet ja riippuvuus

Huomioithan opasta tutkiessasi, että erilaista tietoa on saatavissa valtava määrä. Oppaaseen on koottu joitakin tärkeimpiä seikkoja 

Erityisesti nuoren huumekokeilun ja -käytön alkuvaiheessa läheisillä ei ole tarpeeksi tietoa päihdesairaudesta, huumeista ja niiden vaikutuksista tai riippuvuudesta. Tiedon tarve ei katoa, vaikka päihteidenkäyttö jatkuisi pidempään.  

 Tämän osion tarkoitus on 

  • tarjota asianmukaista tietoa liittyen huumeisiin ja niiden käyttöön 
  • kertoa riippuvuudesta ja sen synnystä 
  • lisätä ymmärrystä päihdesairaudesta sairautena. 

Tietoa huumeiden käytön yleisyydestä 

Huumeiden kokeilu koskettaa yhä useampia perheitä ja läheisiä.  

Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet Suomessa 1990-luvulta lähtien erityisesti 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista. Kannabis on yleisimmin kokeiltu ja käytetty huume, ja noin joka neljäs suomalainen on kokeillut kannabista joskus elämänsä aikana. (Karjalainen, Hakkarainen & Salasuo 2019.)  

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan huumeiden hankkimista omalta paikkakunnalta pitää helppona noin 48 prosenttia 89-luokkalaisista, 57 prosenttia lukiolaisista ja noin 62 prosenttia ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista (THL 2019).  

Poliisin, etsivän nuorisotyön ja koulujen lisääntyvä huolipuhe kertovat siitä, että huumeiden käyttö on yhä yleisempää ja koskee entistä nuorempia.  
 

Riippuvuus ja addiktio sairautena 

Huumeiden käyttö on hyvä hahmottaa riippuvuuden ja addiktion näkökulmasta. 

Huumeriippuvuuden syntyminen 
Neurobiologisten tutkimusten perusteella huumausaineet aiheuttavat aivoissa toiminnallisia muutoksia. Huumeet vapauttavat dopamiinia ja aktivoivat mielihyväjärjestelmää. Koettu mielihyvä voi johtaa samanlaisen kokemuksen toistuvaan tavoitteluun. Mielihyvä tavoittelu voi jopa syrjäyttää muut toiminnot ja henkilö toimii ikään kuin tahdon/järjenvastaisesti. Käytön säännöllisyyden lisäksi myös perimä vaikuttaa siihen, eteneekö käyttö kokeilusta riippuvuustasoiseksi. Esimerkiksi päihteen vaikutuksen kokeminen miellyttävänä tai epämiellyttävänä voi olla perinnön säätelemää. Perintötekijöiden selitysosuus päihderiippuvuudessa on arvioitu olevan jopa 5070 %. (Aalto, Alho & Niemelä 2018.) 

Riippuvuuden ulottuvuudet
Riippuvuus voidaan jakaa neljään osittain päällekkäiseen ulottuvuuteen eli psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen ulottuvuuteen. 

Fyysinen ulottuvuusKeho on tottunut riippuvuudesta aiheutuneen käyttäytymisen vaikutuksiin. Elimistö on mukautunut uudenlaiseen tapaan toimia (tämä näkyy esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden toiminnan muutoksina). Aineen vaikutuksen loppuessa tai vähetessä kehossa voi ilmetä vieroitusoireita. 

Psyykkinen ulottuvuusVoimakas tahtotila, pakonomainen himo tai tottumus, joka kehittyy usein ennen fyysistä riippuvuutta, eikä siihen välttämättä liity fyysisiä vieroitusoireita. Riippuvuuden psyykkistä ulottuvuutta vahvistavat sitä tukevat tulkinnat tunnereaktioista sekä päätöksenteko- ja tai ongelmanratkaisuyritykset. Voi liittyä pyrkimykseen paeta sietämättömiä psyykkisiä tiloja tai lievittää psyykkisiä oireita. 

Sosiaalinen ulottuvuus: Riippuvuuden ylläpitävänä voimana toimivat vuorovaikutus ja ihmissuhteet sekä ryhmät, joissa riippuvuuden merkitys korostuu. Jäseniä yhdistää riippuvuuteen liittyvien ajatusten, tunteiden ja kokemusten jakaminen. Ryhmä vastaa (erityisesti aluksi) yksilön arvostuksen ja ryhmään kuulumisen tarpeisiin. Riippuvuuskäyttäytyminen vahvistuu mitä positiivisempana asiana ihminen kokee ryhmään kuulumisen. Jäsenet tukevat riippuvuutta selviytymiskeinona ja ratkaisuna ongelmiin.  

Henkinen ulottuvuusElämänkatsomus, ajatusmaailma ja ilmapiiri, joka oikeuttaa yksilön mielessä riippuvuuden olemassaolon. Riippuvuuteen sisältyy yksilölle tärkeitä arvoja, uskomuksia, ihanteita tai henkisyyttä. Riippuvuus vahvistuu tietynlaisen henkisen tilan saavuttamisen kautta. 

(Salo-Chydenius, Holmberg & Partanen 2015.) 

Duodecimin määritelmä päihde- ja huumeriippuvuudesta >>

A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki vastaa kysymyksiin addiktioista: Miten addiktio syntyy? Miksi salaatti ei aiheuta riippuvuutta? >>  

Riippuvuuden synty aivotoiminnan näkökulmasta >> 

Päihdelinkin päihteet ja aivot animaatio havainnollistaa, miten eri päihteet vaikuttavat aivojen välittäjäaineiden kautta käyttäjän tuntemuksiin ja toimintaan >> 

Mielenterveystalon koottua tietoa diagnooseista. Tästä linkistä löytyy tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä häiriöihin. Sivulta löytyy lisälinkkejä aiheeseen >>   

Nuoren huumeiden käytön riskitekijöitä 

Tätä lukiessa on hyvä tiedostaa, että kysymys on riskitekijöistä, jotka voivat olla käytön taustalla. Kysymys ei ole suorista syy-seuraussuhteista, emme voi paikallistaa tiettyä syytä siihen, miksi nuori on kokeillut tai alkanut käyttää huumeita.   

Useat tekijät ympäristö-, perhe- ja yksilötasolla voivat lisätä riskiä nuoren huumeiden käytölle. Ympäristötekijöillä erityisesti kaveripiirillä lienee suurin merkitys huumeiden kokeilemiseen tai käytön aloittamiseen. Biologiset ominaisuudet vaikuttavat erityisesti siihen, eteneekö säännöllistyvä huumeiden käyttö riippuvuustasoiseksi ja kuinka vaikeaa huumeiden käytön lopettaminen on. (Niemelä 2018.)  

Ympäristötekijät 

Kaveripiiri Kaverisuhteita voidaan pitää merkityksellisimpänä ympäristötekijänä, joka vaikuttaa siihen tuleeko nuori kokeilleeksi huumeita vai ei. Nuorten päihteiden käyttö on sosiaalista ja huumeiden käyttäminen yksin on erittäin harvinaista. Usein huumeita saadaan ystävien ja tuttavien välityksellä. Kaveripiirin huumemyönteiset asenteet ja sääntöjä rikkova käyttäytyminen voivat lisätä huumekokeiluiden todennäköisyyttä. 

Saatavuus ja hinta Huumeiden helppo saatavuus ja alhainen hinta voivat edistää nuoren huumeiden käyttöä. Yhtä käyttökertaa varten tarvittava annos kannabista voi tulla halvemmaksi kuin humalaan johtavan alkoholiannoksen hankkiminen. 

Huumemyönteinen ilmapiiri Yhteiskunnassa vallitsevalla huumemyönteisellä ilmapiirillä voi myös olla vaikutusta nuorten huumeiden käyttöön.  

(Niemelä 2018.)  

Perhetekijät 

Vanhemmuuden ja perheenjäsenten välisten suhteiden merkitys Vahva vanhemmuus, lasten ja vanhempien läheiset suhteet ja toimiva keskusteluyhteys perheenjäsenten välillä toimivat suojaavina tekijöinä. Valvonnan puute ja epäjohdonmukainen rajojen asettaminen voivat myötävaikuttaa huumekokeiluihin. Perheen sisäiset vuorovaikutusongelmat voivat myös vaikuttaa nuoren päihteiden käyttöön.  

Vanhempien päihteidenkäyttö ja -asenteet Vanhempien päihteiden käytön ja asenteiden ohella myös vanhempien sisarusten päihdekäyttö ja asenteet voivat vaikuttaa nuorempien sisarusten päihteiden käyttöön. Huumeiden käyttöä ei kuitenkaan esiinny vain perheissä, joissa on päihteiden käyttöä ja muita haasteita, vaan esimerkiksi kannabiksen käyttöä esiintyy nuorilla sosioekonomiseen taustaan katsomatta.  

(Niemelä 2018.)  

Yksilötekijät 

Käytöshäiriöt ja muut psykiatriset häiriöt Käytöshäiriöön liittyvät impulssikontrollin haasteet ja muut itsehallinnan vaikeudet kuten aggressiivisuus ovat yksi merkittävin yksilötason riskitekijä. Myös muut psykiatriset häiriöt voivat vaikuttaa nuoruusiän huumeiden käyttöön. 

Nuoren temperamenttiin tai persoonalliseen identiteettiin kuuluvat ominaisuudet voivat toimia riskitekijöinä, esimerkiksi kokemushakuisen temperamenttityypin on havaittu lisäävän riskiä huumeiden käytölle.  

Perimä Huumeriippuvuuden kehittyminen on sidoksissa perimään. Nuorella, jolla on päihderiippuvuudelle altistavia perintötekijöitä, päihteidenkäyttö etenee todennäköisimmin ja nopeammin riippuvuudeksi verrattuna nuoreen, jolla näitä altistavia tekijöitä ei ole.  

(Niemelä 2018.)  

Huumausaineiden käytön jaottelu  

Kokeilukäyttäjällä huumausaineiden käyttömäärä jää alle 10 kertaan. Hän hakee kokeilustaan tyydytystä kokeilunhaluunsa ja uteliaisuuteensa sekä hetkellistä mielihyvää ja irtautumista arjesta. 

Satunnaiskäyttäjällä on menossa huumausaineen kanssa ns. ”kuherruskuukausi”. Hän on rakastunut aineeseen, mutta uskoo voivansa lopettaa milloin vaan. Käyttö on tapa- ja tilannekäyttöä ja kohdistuu vapaa-aikaan. 

Ongelmakäyttäjä on jo menettänyt kontrollin huumausaineiden käyttöönsä. Huumausaineiden käytöstä on tullut pakkomielle, ja käyttöä jatketaan sen ilmeisistä haitoista huolimatta. Fyysiset, psyykkiset, taloudelliset ja sosiaaliset haitat ovat jo selvästi näkyvissä. Viimeistään tässä vaiheessa kulissit yleensä romahtavat. Tällöin voidaan puhua myös riippuvuudesta. (Mielenterveystalo 2019.)  

Päihteiden ongelmakäyttö   

Päihteidenkäytöllä tarkoitetaan alkoholin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden, kuten huumausaineiden ja ilman lääkärin ohjetta käytettyjen rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttöä.  

Päihteiden ongelmakäyttö voi olla tapa yrittää selviytyä muista elämän ongelma-alueista tai mielenterveysongelmista tai se voi esiintyä itsenäisenä riippuvuusongelmana. 

Päihteiden ongelmakäyttö aiheuttaa usein mieliala- ja ahdistusoireita. Lisäksi se tuo herkästi ongelmia sosiaaliseen elämään ja heikentää työ- ja toimintakykyä. Pitkäaikainen päihteiden ongelmakäyttö lisää myös vaaraa sairastua vakavaan ruumiilliseen sairauteen, kuten hermorappeumaan, haimatulehdukseen, erilaisiin syöpiin ja tartuntatauteihin. (Mielenterveystalo 2019.)  

Tietoa huumeista  

Tähän osioon on koottu linkkejä, joista löytää asianmukaista tietoa liittyen huumeisiin ja niiden käyttötapoihin ja huumeiden vaikutuksista elimistöön 

Tässä SPR:n taulukossa on helposti kuvattua eri huumausaineet, niiden vaikutukset ja riskit >>  

Päihdelinkin sivuilta löytyy yli 160 ammattilaisten kirjoittamaa tietoiskua päihteistä ja riippuvuuksista >>

Nuorten linkin sivuilla on pikatietoiskuja eri päihteistä. Niissä vastataan kysymyksiin: Mitä se on? Miten se vaikuttaa? Käytön riskit? Miten riskejä voi vähentää? >> 

YAD:n sivuilla on huumetietoa aineista sekä riippuvuudesta ja toipumisesta >>

Nuorten linkin sivuilla käsitellään kannabismyyttejä >>

Lasten ja nuorten ehkäisevän päihdetyön Klaari Helsingin tuottaman “Savuna ilmaan” -podcastin jaksossa aiheena huumeiden käyttö yleisesti ja erityisesti kannabis. Vieraana kokemusasiantuntija Pepi Penttinen >>

Mielenterveys 

Päihteiden käyttö ja mielenterveyden pulmat kulkevat usein käsi kädessä. Niemelän (2018) mukaan mitä aikaisemmin nuori aloittaa päihteiden käytön ja mitä runsaampaa se on, sitä todennäköisimmin nuori oireilee myös psyykkisesti ja kärsii samanaikaisesta mielenterveyden häiriöstä. Jopa 6080 % päihdehäiriöisistä nuorista kärsii samanaikaisesta psyykkisestä häiriöstä. Vaikuttaa siltä, että huumeiden käyttöhäiriön yhteydessä esiintyy enemmän psykiatrisia ongelmia kuin alkoholin käyttöhäiriön yhteydessä. Yleisimpiä näistä ovat käytös- ja uhmakkuushäiriöt, masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt sekä tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden häiriö (ADHD).  

Nuorten Mielenterveystalon sivuilta löytyy luotettavaa tietoa nuoruusiän tyypillisimmistä mielenterveyden häiriöistä ja ongelmista, niiden tunnistamisesta, hoidosta sekä sopiviin palveluihin ohjautumisesta >>

Mieli ry:n Nuoren mielen ensiapu sivustolta löytyy tietoa lasten ja nuorten mielenterveydestä >> 

Hoito 

Retkahdukset ja aaltoliike sairauden kulussa kuuluvat tyypillisesti päihdesairauden hoitoon. 

Useat hoitoyritykset ja retkahdukset ovat läheisille raskaita, kun toiveet raitistumisesta romahtavatPäihderiippuvuudelle on tyypillistä se, että päihdesairas toistuvasti lupaa lähipiirilleen lähteä hoitoon. Toivon ja realismin, lupausten ja pettymysten kanssa kamppailu kuuluvat lähes aina läheisten elämään. (Leskinen 2003 ym.) Päihdesairas kokee usein samankaltaisia tuntemuksia.Päihdesairaudesta voi toipua, joten toivoa ei kannata menettää.  

Päihdehuoltolaissa (7 §) määrillään päihteidenkäyttäjän ja läheisten oikeus hoitoon ja tukeen.  

”Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella.” 

Päihdehuoltolaki Finlexin sivuilla >>  

Päihdehoito on tällä hetkellä hyvin yksilökeskeistä, ja rinnalle tarvitaan perhe- ja läheiskeskeistä työskentelyä ennaltaehkäisemään koko perheen sairastumista. Vertaistukiryhmät läheisten tukena ovat lisääntyneet viime vuosina. Palvelut ovat keskittyneet usein isoimpiin kaupunkeihin, joten alueelliset erot ja eriarvoisuus on suurta. Olemassa oleviin päihdepalveluihin on tärkeää saada liitettyä läheisten tuki päihdesairaan hoidon rinnalle. Jokaisen perheen tilanne on ainutlaatuinen ja erilainen, joten on tärkeää löytää kullekin sopivat hoitomuodot.   

Täältä voi tutustua huumeongelmaisen käypä hoito -suosituksiin >> 

Löydät lisää tietoa päihdehoidosta luvun 9 linkkiluettelosta. 

4. Kriisi

Tämän osion tarkoituksena on pohtia kriisin yleisolemusta ja yksilöllisiä eroja sen läpikäymisessä. 

Tavoitteena on 

  • käydä läpi kriisin määritelmä ja sen tyypillis vaiheita 
  • lisätä tietoa kriisin yksilöllisistä kokemuksista 
  • pohtia, miten muu elämäntilanne ja eletty elämä voi vaikuttaa kriisin kokemiseen 
  • käydä läpi kriisiin herättämiä tunteita
  • kertoa tyypillisistä tavoista toimia kriisin keskellä

Mitä kriisi on?  

Kriisi ei ole sairautta, josta tulee parantua, vaan se on kasa vaikeuksia, joiden läpi on elettävä. Kriisi voidaan määritellä käännekohtana, jossa tuttu ja turvallinen elämä muuttuu. Näitä kokemuksia ei voi korjata eikä niitä voi pyyhkiä mielestä pois, vaan ne on kannettava mukanaan. Kriisissä mielen työ aktivoituu ja voimavarat joutuvat koetukselle. Kriisin ja sen synnyttämien ajatusten ja tunteiden käsittely helpottaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Kriisissä oleva menettää elämänhallinnan tunteensa ja voi kokea itsensä epävarmaksi, alistuneeksi, eksyneeksi ja stressaantuneeksi, usein tapahtunutta on vaikea ymmärtää. (Ruishalme & Saaristo 2007, Pietikäinen 2017.)   

Kriisien jaottelu  

Kriisit voidaan jaotella kehityskriiseihin, elämänkriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin.  

Kehityskriisiovat luonnolliseen elämänkulkuun kuuluvia muutoksia ja normaaleja siirtymävaiheita, esim. murrosikä, itsenäistyminen, oman perheen perustaminen, eläkkeelle jääminen. Kehityskriiseihin pystyy valmistautumaan, koska muutos ei tapahdu hetkessä. (Pietikäinen 2017.  

Elämänkriisit ovat muutoksia, joihin liittyy luopumista, menetyksiä sekä surua. Elämänkriisiin liittyy pitkäkestoinen rasitustilanne, jota ei tapahdu kaikille. Esimerkkeinä toimii läheisen menettäminen, avioero, työttömäksi jääminen, sairastuminen, työuupuminen. Näihin tilanteisiin voi liittyä omaa tulevaisuutta ja kriisin ratkaisuja koskevia vaikeita päätöksiä, jotka ovat kauaskantoisia ja tärkeitä. (Pietikäinen 2017, Palosaari 2008.)  

Äkillinen/traumaattinen kriisi nimitystä käytetään tapahtumasta, joka on äkillinenyllätyksellinen ja epätavallisen psyykkisesti voimakas tapahtuma, joka aiheuttaisi voimakasta kärsimystä kenelle tahansaEsimerkiksi liikenneonnettomuus, tulipalo, odottamaton irtisanominen, yllättävä avioero, äkillinen vammautuminen. Näihin kriiseihin ei voi valmistua etukäteen. Kriisin äkillisyys merkitsee eri reaktiokulkua ja erilaista palautumista kuin hiljalleen kehittynyt ja odotettu kriisi. Usein ihmiset kuvaavat, että oolemassa elämää ennen tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, mikään ei palaa ennalleen, mutta elämän pitää silti jatkua. (Pietikäinen 2017Palosaari 2008.  

Äkillisiä kriisejä kutsutaan myös traumatisoiviksi tai traumaattisiksi kriiseiksi. Kaikki tämänkaltaiset kriisit eivät kuitenkaan traumatisoi, siksi äkillinen kriisin käsite kuvaa paremmin näitä kriisejä(Palosaari 2008.)   

Kriisin vaiheet  

Seuraavaksi esitellään lyhyesti tavanomaisia kriisin kulkuun liittyviä vaiheita. Tämä tekee ymmärrettäviksi reaktioita, jotka ilmenevät kriisissä. Kriisin vaiheissa tulee muistaa, että kyseessä on yleinen malli. Jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan, eikä kriisi etene ainoastaan yleisen mallin mukaan. Vaiheiden kestoissa on yksilöllisiä eroja ja ne eivät etene kaavamaisesti, esimerkiksi joku muisto tai ärsyke voi palauttaa tapahtumat ja aiemman kriisin vaiheen mieleen (Palosaari 2008).   

Sokkivaihe kuvaa ensimmäis rektioita tapahtuneen jälkeen. Se puuduttaa ja etäännyttää tunteita ja auttaa toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Tyypillisiä ajatuksina vaiheen aikana ovat ”ei voi olla totta” ”ei tämä tapahdu meille”. Usein tilaa kuvataan epätodellisena olona tai kerrotaan, että tapahtumia on seurattu kuin filminauhalta. Sokkivaiheen reaktiot ovat usein mekaanisia, puolustusjärjestelmän synnyttämiä. (Palosaari 2008.)  

Reaktiovaihe päästää tunteet irti ja antaa mielen avautua sille, mitä on tapahtunut ja millainen merkitys sillä on asianomaisen elämälle. Vaiheeseen kuuluu tunteiden vaihtuminen laidasta laitaan ja myös muisti- ja keskittymisvaikeuksia voi ilmetä. Olo voi olla levoton ja hajanainen ajatuksen katkoessa ja mieleen painaminen on hankalaa. Tyypillistä on myös muistivälähdykset eli flashbackitjoissa muistikuvia ja havaintoja tapahtuneesta palaa mieleen. Takauma antaa mahdollisuuden käsitellä tapahtunutta kivusta huolimatta. Fyysisin reaktioita ovat esim. vapina, pahoinvointi, kylmä kuuma, sydämen tykytys. Nämä oireet voivat hämmentää, koska tulevat ikään kuin myöhässä verrattuna sokkiin. (Palosaari 2008.)  

Työstymis– ja käsittelyvaihe on rauhallisempi vaihe, joka antaa tilaa pelkojen läpikäymiseen. Vaihe voi yllättää yksinäisyydellään. Toipuja voi huomata, että muu maailma jatkaa elämää eikä muista enää tapahtunutta, tai olettaa, ettei asia ole mielen päällä aktiivisesti. Monen toipujan kokemus on, että kaikki alkaa vasta tästä. Alussa mieli on sokissa, sen jälkeen taistellaan käytännön asioiden kanssa ja tunteet koettelevat jaksamista. Näiden jälkeen tullaan vaiheeseen, jossa tajutaan tapahtuneen todellinen merkitys. Ominaista vaiheelle on luopuminen ja niiden asioiden hyväksyminen, joita ei voi muuttaa. Tätä voidaan kutsua myös suruksi.  Joskus surun yli halutaan hypätä, surua estäessä voi tulla estäneeksi reaktiovaiheen vahvat tunteet, ne eivät tällöin pääse vapautumaan vaan jäävät kiertämään kehää, sitovat voimia ja voivat tulla esiin hankalissa yhteyksissä. (Palosaari 2008.)   

Uudelleen suuntautumisvaiheessa kriisistä tulee pikkuhiljaa osa omaa elämäntarinaa. Tapahtuneen kanssa opitaan elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti. Tähän kuuluu myös arvojen uudelleen pohdinta. Monet vaikean kriisin kokeneet kertovat muuttuneensa. He ovat löytäneet itsestään voimavaroja, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Kriisin seurauksena elämä voi tuntua haavoittuvaisemmalta, mutta aiempaa merkityksellisemmältä. (Mieli ry. 2019.)  

Kriiseihin reagoiminen  

Yleiset piirteet  

Kriisireaktioissa on kysymys terveen mielen terveistä reaktioista. Kriisissä aivojen ja kehon toiminta muuttuu. Reaktioiden tarkoitus on suojata yksilöä. Akuutti kriisireaktio ei ole sairaus, kuten ei ole myöskään voimakkaat jälkitunteet tai myöhempi suru. Kriisi itsessään sairastuttaa harvoin, mutta terveet luonnolliset reaktiot voivat olla niin voimakkaita, että haittaavat arkea ja aiheuttavat hämmennystä. (Palosaari 2008.)   

Kriisiin kuuluu paljon tunteita laidasta laitaan, välillä kaikki tunteet ovat päällä yhtäaikaisestivälillä ei tunnu miltäänShokki, kieltäminen, turtuneisuus ja epäusko ovat tuntemuksia, joita liitetään menetykseen. Levoton ylivilkkaus on yksi tapa reagoida kriisissä. Keskittymisvaikeudet, tulevan murehtiminen, yliaktiivinen suunnitteleminen ja tekeminen kaiken aikaa voivat kertoa ylivirittyneisyydestä. Nämä toimivat suojausmekanismeina liian kovaa kipua vastaan. (Pietikäinen 2017.)  

Yksilöllinen kokemus   

Kriisikokemus on yksilöllistä. Kriisin kokeminen vaihtelee eri ihmisillä, esimerkiksi kasvutausta ja elämäntilanne voivat vaikuttaa sisäisen turvallisuuden tunteen kautta siihen, miten voimakkaana kriisit koetaan. Ne voivat myös aktivoida erilaisia muistojaToiselle kriisi on uusi, toisella voi olla aiempia vastaavia kokemuksia ja keinoja ratkaista tilanneTärkeää on se, miten aiemmat kriisit on kohdattu ja läpikäyty. Aiemmat kokemukset eivät voi auttaa, jos niistä ei ole vielä selvitty. Joskus kriisi on voitu sulkea pois mielestä voimavarojen puutteen vuoksi. Uudessa kriisissä näihin liittyvä tunnelataus saattaa aktivoitua ja tuottaa lisäkärsimystä. (Palosaari 2008.  

Aiempien elämänkokemusten lisäksi sen hetkisen elämän kuormitustekijät vaikuttavat kriisistä selviämiseen.  

Kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi  

  • epätyydyttävä parisuhde 
  • mielekkään tekemisen puute vapaa-ajalla 
  • univaikeudet 
  • ongelmat kivun tai fyysisen terveyden kanssa 
  • jatkuva huolenpito läheisistä 
  • riippuvuus alkoholista tai huumeista  
  • parisuhde, johon kuuluu fyysistä väkivaltaa. 

    (Pietikäinen 2017 [Strosahl ym. 2017] 

Ihminen voi kokea eri kriisejä samanaikaisesti, esimerkiksi äkillisen kriisin kohdanneella voi olla lisäksi pitkään jatkunut stressin tila tai avoin kehityskriisi. Tällöin reaktiot menevät limittäin ja toipuminen voi pitkittyä. (Palosaari 2008.)  

Tyypillisiä tapoja reagoida kriiseihin  

Huumeiden käytön selvitessä ongelma saatetaan aluksi kieltää. Tuskallisia tunteita ei pystytä käsittelemään ja voidaan kuvitella, että ongelma menee itsekseen ohi. Tilanteen jatkuessa tunteet voivat peittyä suojamekanismien ja torjunnan alle. Syyllisyydentunne voi muuttua ulkomaailman syyllistämiseksi, viha kaunaksi ja rakkaus ylisuojeluksi. Kieltäminen syyllistäminen ja ylihuolehtiminen ei ole tyhmyyttä tai vanhemmuuden puutetta, vaan normaali reaktio kriisissä. (Leskinen ym. 2003.)  

Elämänkriiseistä selviytymiseen vaikuttavat monet tekijätesimerkiksi aiemmista vaikeuksista opitut selviytymiskeinot, sosiaalinen tuki, terveydentila, elämäntilanne ja kyky kohdata tunteita. Selviytymiskeinot kuten kieltäminen, vihaisuus, epäreiluuden kokemukset, järkeily ovat luonnollisia ja sellaisia, joihin mieli helposti ohjaa meitä. Keinoja tunteiden välttelyyn on loputtomasti. Välttely voi näyttäytyä liiallisena tv:n katsomisena, syömisenä, pelaamisena, murehtimisena ja eristäytymisenä. Voidaan myös murehtia asioita, joita ei voi kontrolloida tai vähätellä kohdattua menetystä. Muita tapoja käsitellä tunteita ovat esim. tukahduttaminen ja pakeneminen, reippaan esittäminen ja kuoreensa sulkeutuminen. (Pietikäinen 2017.)  

Kolme tyypillisintä tapaa reagoida kriiseihin ovat pullottaminen, vatvominen ja keinotekoinen positiivinen ajattelu. Nämä ovat täysin luonnollisia ja inhimillisiä tapoja reagoida kriiseihin sekä vaikeisiin tunteisiin. Ei pidä siis esittää itsesyytöksiä tai moittia itseään, kun näitä tunnistaa itsessään. (Pietikäinen 2017.) Keinot voivat vaihdella ja esiintyä myös yhtä aikaisesti eri tilanteisiin liittyen.  

Pullottaminen: Kipua säädellään pakenemalla tunteita ja tunteet yritetään sulkea pois kaikin keinoin. Tällöin helposti uppoudutaan itsensä kiireellisenä ja vähätellään koettua menetetystä. Tämä on tyypillinen tapa, jos on tottunut pelkäämään tunteita ja kokee ne vaikeiksi kohdata tai on ankara itselleen. (Pietikäinen 2017.)  

Vatvominen: Tapahtunutta ja sen herättämiä reaktioita analysoidaan loputtomasti, muistellaan menneitä kielteisiä tapahtumia ja yritetään löytää selitys tapahtuneelle ja omalle olotilalle. Tyypillistä on tulevan murehtiminen ja ennuste ajatukset. Vatvominen voi kääntyä helposti itsesyytöksiin ja märehtimiseen: mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Usein itseä aletaan arvostelemaan siitä, että reagoi niin voimakkaasti tai ettei pysty toipumaan nopeasti. Vatvomiseen liittyy vahva usko omiin ajatuksiin, jolloin niistä tulee faktoja ja ne herättävät voimakkaita tunteita. (Pietikäinen 2017.)  

Keinotekoinen positiivinen ajattelu/yltiöpositiivisuus: Vaikean menetyksen jälkeen ryhdytään saman tien etsimään tapahtuneesta jotakin myönteistä. Näin yritetään tukahduttaa vaikeat tunteet ja ajatuksetTähän liittyy riski, että oman kivun kohtaamista aletaan välttämään ja menetystä ja sen aiheuttamaa surua vähätelläänKeinoon liittyy vahvan selviytyjän rooli, ulospäin näyttäydytään vahvana, vaikka sisimmässä tuntuu aivan muulta. Tämä voi hämätä avuntarjoajia. Tunteiden kontrollointi ja välttäminen vaikuttaa kriisistä toipumiseen sekä ihmissuhteisiin. Jos omia tunteitaan ei ilmaise, voi helposti kokea jäävänsä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. (Pietikäinen 2017.)  

On normaalia haluta eroon vaikeista tunteista ja ajatuksistaYllämainitut keinot eivät ole automaattisesti huono asiavaan ne helpottavat tilanteen käsittelyäVälttely ja kontrollointikeinoista tulee ongelmallisia siinä vaiheessa, kun niitä käyttää todella paljon ja turvautuu niihin joka kerta, kun kohtaa vaikeita tunteita. Tällöin ne voivat johtaa elämän kaventumiseen vähitellen, ja ne voivat lisätä masennusriskiä. (Pietikäinen 2017.)  

Seuraavien kysymyksien avulla voit arvioida omaa toimintaasi. Pohdi:  

  • Mitä olet tehnyt päästäksesi eroon surusta, ahdistuksesta tai yksinäisyydestä? 
  • Miten se on auttanut lyhyellä aikavälillä? 
  • Miten se vaikuttaa pitkän aikavälin kuluessa? 
  • Kuinka valinnat edistävät hyvinvointiasi?  

(Pietikäinen 2017.) 

    5. Tunteet

    Kuormittavissa tilanteissa on tavallista, että koet voimakkaita tunteita. Vanhempi, läheinen, sisarus ja perhe voivat joutua äärimmäisen stressaavaan tunnesekamelskaan ja kriisi synnyttää ahdinkoa. Tunteita ei voi arvottaa sanomalla, että ne olisivat oikein tai väärin (Niemi 2014).  

    Nuoren huumeiden käytön paljastuttua läheiset ovat kertoneet kokeneensa muun muassa seuraavia tunteita: häpeä, pelko, toivottomuus, syyllisyys, ahdistus, leimautuminen, yksin jääminen, suru, hätähuoli, näköalattomuus, rakkaus, toivo, kokemus huonosta vanhemmuudesta/sisaruudesta/kaveruudesta.  

    Tässä osiossa on tarkoitus  

    • kiinnittää huomiota tunteisiisi: monien erilaisten tunteiden herääminen on normaali reaktio kriisissä 
    • kertoa tunteista ja niiden säätelystä sekä surusta ja sen käsittelystä 
    • miettiä vaikeiden tunteiden kohtaamista ja omaa tapaasi käsitellä niitä 
    • pohtia itsensä kohtaamista sekä itsemyötätuntoa vaikeuksien keskellä. 

    Vaikeiden tunteiden hyväksyminen on todettu edistävän parhaiten hyvinvointia ja toipumista elämänkriisien yhteydessä (Ford ym 2018). Tunteilla on viesti kerrottavanaan ja siksi tunteiden tiedostaminen eli tunteiden havainnointi ja kuuntelu ovat tärkeitä. Kehoa, tunteita ja omia ajattelumalleja havainnoimalla saa tärkeää tietoa omasta terveydestään, käyttäytymisestään ja ihmissuhteistaan. (Niemi 2014.)  

    Läheinen tuntee usein syyllisyyttä, yksinäisyyttä, pelkoa ja neuvottomuutta. Hän saattaa hävetä nuorta ja omaa elämäntilannettaan, eristää tunteensa vaatien kuria tai kuvitella tietävänsä, mitä nuoren päässä liikkuu. Kriisin herättämillä tunteilla voi olla pitkät juuret yksilön ja perheen tunnehistoriassa. Joissakin perheissä tunteiden ilmaisua voidaan pitää heikkoutena, toisissa perheissä hankaliksi koetut tunteet saattavat olla kiellettyjä. (Leskinen ym. 2003.) 

    Tunnetaidot: 

    • Tunteen tunnistaminen 
    • Tunteen sietäminen 
    • Tunteen säätely 
    • Tunteen purkaminen ja käsittely 
    • Tunteen ilmaiseminen  
    • Voimaantuminen 

    Tunteet näkyvät: 

    • Ilmeinä kasvoilla 
    • Äänen sävyissä 
    • Käyttäytymisessä 
    • Ajatuksina mielessä 
    • Kehon kielessä
    • Aistimuksina ja fysiologisina muutoksina kehossa

      Tunnekokem
      usten perusta on kehollinen. Tunteet koetaan ennen kaikkea kehon tuntemuksina ja fysiologisina muutoksinaNälän, janon ja kylmyyden ohella tunteet viestittävät kehon kautta syvemmistäkin tarpeista kuten kuulluksi tulemisen, turvan ja läheisyyden tarpeista. Tunteiden sanallistamista, ilmaisemista ja säätelyä opetellaan koko elämän ajan. Tunteet nousevat meissä nopeasti, ne ovat hyvin automatisoituneita reaktioita, joiden lähtökohtainen tarkoitus on hyvä ja suojaava. (Jääskinen 2017.)  Temperamentin, perimän sekä kasvuympäristön muovaaman hermoston rakenteen ohella sen hetken fysiologinen ja henkinen vointimme vaikuttavat tunteiden voimakkuuteen ja syttymisnopeuteen. Väsyneinä ja stressaantuneina mielipahan tunteen syttyvät nopeammin ja tuntuvat voimakkaammilta. Jokaisella on kehollisia ja mielensisäisiä valmiuksia säätää tunteita, kunhan niitä harjoittelee. (Jääskinen 2017.) On tärkeä oivaltaa, että ajattelulla on voimakas valta tunteisiin, kun ajattelemme tunteita herättäviä tapahtumia mielessämme ja elimistössämme alkaa viritä sitä vastaavia tunteita (mielipahaa tai mielihyvää) (Niemi 2014). Se, miten meidät on kohdattu tunnetilanteissa, on antanut meille mallin, miten tunteisiin kannattaa suhtautua. Nämä mallit määrittelevät karkeasti sitä, peitämmekö tunteemme vai onko niiden ilmaiseminen turvallista ja kannattavaa. Tunteen luonnollinen haihtumistie on sen vastaanottaminen sellaisenaan, tunne pitää suostua tuntemaan sellaisena kuin se sillä hetkellä on. Tunteminen on eri asia kuin tunteen kanssa toimiminen. Jos vastustelemme tai kiellämme tunteen, se kasvaa meissä ja lopulta painuu kehon kannateltavaksi, josta se purkautuu ennen pitkään kehon tai mielen oireina ulos. (Jääskinen 2017.)  Vihan, pelon ja stressin on jo pitkään tiedetty liittyvän useisiin sairauksiin kuten vatsavaivoihin, sydän- ja verisuonisairauksiin ja päänsärkyyn. Myönteiset tunteet puolestaan virkistävät, vapauttavat ja auttavat elimistöä ja mieltä palautumaan kielteisten tunteiden vaikutuksesta. (Niemi 2014.)   Pohdi, millaisia vaikutuksia nuoren huumeiden käytöllä, ja sen aiheuttamilla käytöksellä on sinuun ja muihin läheisiin. Millaisia tuntemuksia ne herättävät? 


      Läheisen stressaava käytös   Miten toimin ja miltä se minusta tuntuu?  Mitä luulen, että muu perhe/läheiset tuntevat tilanteessa? 
      Esim. nuori varastaa rahaa huumeisiin  Annan rahaa, ettei hänen tarvitsisi varastaa ja tunnen oloni pettyneeksi sekä hyväksikäytetyksi.  He ovat vihaisia, kun toinen varastaa ja kun minä annan rahaa hänelle. 
      Esim. nuori käyttäytyy sekavasti kotiin tullessaan  Ruokin hänet ja huolehdin hänet lepäämään, tunnen itseni voimattomaksi ja avuttomaksi.  He ihmettelevät, miksi toimin hänen puolestaan eivätkä ymmärrä huoltani. 

      (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 


      Suru
       

       Suru tunteena ja reaktiona on hyvin tyypillinen tilanteissa, joissa nuoren päihteiden käyttö kuormittaa läheisiä. Pietikäisen (2017) mukaan suru on joukko reaktioita menetykseen tai menetyksen uhkaan. Surevien reaktiot ja niiden kestot ovat yksilöllisiäSurulla ja sen kokemisella ei ole määräaikaa. Suru muuttaa muotoaan eikä sitä tämän vuoksi voi ikään kuin käsitellä pois. Jotkut hetket ovat helpompia kuin toiset, välillä tunteet palaavat koko rankkuudessaan päälle. Suruun kuuluu monia tuntemuksia, se voi ilmetä itkuna, väsymyksenä, hidastuneisuutenatyhjyyden tunteena ja voimakkaina kehollisina tuntemuksina.  

      Suru kannattaa kohdata omien voimien mukaan. Suru tarvitsee tilaa, se ei pääse esiin vihan, kiukun, katkeruuden tai epäuskon keskellä. On sanottu, että sureminen voi ehkäistä masennusta. (Palosaari 2008.) Suruun liittyvän kivun työstäminen tapahtuu jokaisella omalla tavallaan, ei ole olemassa oikeaa tapaa. Itseensä kohdistuvan myötätuntoisuus on tärkeä osa kivun kohtaamista. (Pietikäinen 2017.)   

      Surutyöhön liitetään usein kriisien vaihemalli (shokki, reaktio, käsittely ja toipumisvaihe). Suru ei kuitenkaan etene tietyllä kaavalla. Jokainen työstää suruaan yksilöllisesti ja omalla tavallaan, eikä vaihemallia ei ole tarkoitettu yleiskuvaksi surun etenemisestä (Pietikäinen 2017 [Stang 2014]).  

      Joskus ihminen voi jopa tuntea syyllisyyttä, jos ei reagoi ”oikealla tavalla” tai toivu takaisin arkeen silloin, kun ”kuuluisi”. Ei ole olemassa yhtä oikeaa suruprosessia. Surulla ei ole selkeää päätepistettä. Suru on ennustamatonta ja yksilöllistä, eikä se etene suoraviivaisesti. (Pietikäinen 2017 [Kumar 2005].)  

      Surun käsite onkin vaihemallin sijaan jaettu akuuttiin ja levolliseen suruun 

      • Akuutti suru on voimakas tunteiden aalto, joka vie kaiken huomion ja sysää kaiken muun sivuun. Se voi ilmetä surun ja itkuisuuden ohella vihana, ahdistuksena, yksinäisyytenä tai hylkäämisen tunteena, tai se voi olla sekoitus näistä. Suurin tunne helpottaa vähitellenjonka jälkeen se tulee uudestaan. Tässä välissä voi olla pitkäkin aika levollisen surun vaihetta 
      • Levollisessa surussa surun aallot ovat loivempia ja kestävät lyhyemmän aikaa. Painopisteen muuttuminen levolliseen suruun mahdollistaa elämän jatkumisen, vaikka suru on olemassa. Surun ohella myös muille tunteille tulee vähitellen tilaa.  

      (Pietikäinen 2017 [Kumar 2005]).  

      Akuutti ja levollinen suru vaihtelevat keskenään. Tämä on luonnollista eikä tarkoita, että tilanteessa olisi tullut takapakkia. Jotkut tekijät ja elämänvaiheet voivat laukaista surun uudestaan, siinä ilmeneekin surun ennustamattomuus. (Pietikäinen 2017 [Kumar 2005]).  

      Surua voidaan paeta tai se voidaan kieltää tai sitä voidaan vältellä. Usein illat voivat olla vaikeita, kun muu hälinä ympäriltä kaikkoaa ja tunteet saavuttavat. Ilmaisematon suru voi heikentää puolustuskykyä tai muuttua ärtyneisyydeksi tai vihaksi. Vihan, katkeruuden ja ahdistuksen alta saattaakin löytyä surua. Tämän ohella voidaan tuntea avuttomuutta, syyllisyyttä, häpeää, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita. (Pietikäinen 2017.)  

      Surutyötä ei voi suorittaa kuin projektia, jolla on päätepiste eikä tunteiden ja tapahtumien hyväksyntä ole oikotie pois. Se auta välttämään sitä tosi asiaa, että elämän kolhut tuntuvat pahalta. Emme voi välttää niitä, mutta voimme vaikuttaa kärsimyksen kokemiseen. (Pietikäinen 2017.) Tätä käsitellään osiossa vaikeiden elämäntapahtumien kohtaaminen. 
       

      Vaikeiden elämäntapahtumien kohtaaminen  

      Psykologinen joustavuus viittaa kykyyn kohdata vaikeatkin ajatukset ja tunteet hyväksyvästi niin, että voi toteuttaa sellaista elämää, jossa omat arvot näkyvät. Se lisää ihmisen kykyä tunnistaa, että hän on muutakin kuin vain tunteensa ja tuo mahdollisuuden nähdä tunteet sellaisina kuin ne ovat, eivät sellaisina kuin mieli kertoo niiden olevan. (Pietikäinen 2017.)   

      Vaikeudet hyväksymällä päätät kohdata sisäistä ja ulkoista todellisuutta ilman pakenemista, välttelyä ja tuomitsemista. Tällöin huomioit tosiasiat ja toimit omien arvojen mukaisesti. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoita alistumista tai kaikkeen sopeutumista, vaan itsensä kunnioittamista sekä lempeyttä itseään ja omaa kokemusta kohtaan. Hyväksyntä vaikuttaa niin, että lakkaa taistelemasta tapahtunutta vastaan ja sen sijaan sitoutuu toimimaan oman hyvinvoinnin ja merkityksellisen elämän puolesta. (Pietikäinen 2017.)  

      Emme voi vaikuttaa siihen, mitä vaikeuksia kohtaamme. Vaikeiden elämäntilanteiden kohdatessa pudotaan ikään kuin kuoppaan. Voimme vaikuttaa siihen, miten toimimme vaikeuksia kohdatessamme ja sillä on vaikutuksia elämänlaatuun ja toipumiseen. Tätä voi toteuttaa sitoutumalla itsestä huolehtimiseen, avun hakemiseen sekä arvojen puntarointiin ja toteuttamiseen. Voimme kohdata todellisuuden ja sen herättämät tunteet hyväksyvästi ja myötätuntoisesti sekä tukea hyvinvointia niin, että vaikean elämäntilanteen jälkeen on mahdollista jatkaa elämää, jolla on merkitystä. (Pietikäinen 2017.)  

      Pietikäinen (2017) käsittelee teoksessaan Joustava mieli tukena elämäkriiseissä vaikeiden elämän tapahtuminen kohtaamista hyväksymisen polun avulla. Pohdi omaa polkuasi  

      Hyväksymisen polun vaiheet:  

      1. Suhtaudun itseeni huolehtien
      Vaikeuksien keskellä suhtaudun itseeni välittäen ja huolta pitäen. Vaikeissa elämäntilanteissa voi olla vaikea huomioida omia tarpeita ja alkaa huolehtimaan itsestä. Miten kohtaan itseni silloin, kun on kaikista vaikeinta? Lue lisää itsemyötätunnosta hieman alempana.

      2. Palaan nykyhetkeen
      Kehon, hengityksen ja aistihavaintojen avulla voin palautua nykyhetkeen etenkin tilanteissa, joissa tunteet ottavat ylivallan. Tällöin voin huomata, että on olemassa muutakin kuin surun aalto

      3. Hyväksyn ja kohtaan tunteeni
      Mitä tahansa tunnenkin, huomioin, tunnen, nimeän ja annan tunteen olla läsnä, pyrkimättä siitä eroon kaikin keinoin. Vaikeita tunteita kohtaamalla voin oppia ja huomata, ettei tunteita tarvitse pelätä tai vältellä. 

      4. Hyväksyn todellisuuden ja tapahtuneen
      Oma mieleni voi asettaa esteitä hyväksymiselle esimerkiksi ajatuksia siitä miten elämän olisi kuulunut mennä ja kysymyksiä, miksi näin käy meille? Tapahtunut voi tuntua minusta epäreilulta ja kohtuuttomalta tai voin kieltää senEn voi peruuttaa tai muuttaa tapahtunutta, joten pyrin hyväksymään vaikeankin asian. Kriisin keskellä on tärkeää erottaa asiat, joihin voin vaikuttaa ja ne, joihin en voi. Tämän jälkeen suuntaan huomioni asioihin, joihin pystyn vaikuttamaan. 

      5. Vapaudun mielen arvioinnista
      Tunteisiin liittyy usein automaattisia ajatuksia. Mieli voi tuottaa arviointeja: en tule ikinä selviämään, elämä on ohi, se on minun vikani tai suunnata pohtimaan ”entä jos” -ajatuksia tai ”miksi en silloin” -jälkiviisauksia. Vaikealla hetkellä tarvitsen näiden ajatusten tarkastelua hieman etäämpää: huomaan kohdat, jotka harvemmin hyödyttävät ja käännän huomioni takaisin nykyhetkeen. 

      6. Vaihdan näkökulmaa
      Menetys, vaikeudet ja kriisi ravistelee kaikkea, minkä on luullut olevan pysyvää ja ennustettavaa. Se osa minusta, joka ei muutu todistaa kaikkea mitä tapahtuu. Tämän tarkkailijan osan vahvistamiseen perustuu mahdollisuus tuntea myötätuntoa itseä ja muita kohtaan sekä kyky katsoa tapahtunutta eri näkökulmista. Tällöin minun on mahdollista nähdä erilaisia asioita tapahtuneessa. Jossain vaiheessa voin jopa huomata, oppineeni jotain vaikean kokemuksen myötä. 

      7. Annan anteeksi ja päästä irti
      Jos olen juuttunut köydenvetoon katkeruuden, vihan, koston tai hyvityksen odotuksen kanssa anteeksi antaminen ja irti päästäminen on tarpeellista. Kaikki tekevät virheitä, joten voin antaa anteeksi sekä itselle että muille 

      1. (Pietikäinen 2017.) 

        Itsemyötätunto  

        Myötätuntoinen suhtautuminen itseen voi keventää vaikeiden tunteiden otetta. Oma mielemme tuottaa kriisin keskellä usein puhetta, jota emme haluaisi kuulla muilta. Se voi tuottaa kommentteja ”kyllä se siitä”, ”se mikä ei tapa vahvistaa” tai kertoamiten muilla asiat voivat olla vielä huonommin tai että tapahtunut olisi omaa syytä. Useimmat kaipaisivat tilanteessa lohdutusta ja myötätuntoa sekä jonkun, joka kuuntelisi ja kenelle ei tarvitsisi esittää vahvaa selviytyjää. Voisiko itseään kohdella kuten toivoisi tämän ystävän kohtelevan? Tällaista käytöstä voidaan kutsua itsemyötätunnoksi. (Pietikäinen 2017.  

        Itsemyötätunto on itsensä kohtaamista huolehtien ja tukien silloin, kun kärsimme. Se on olennaista silloin, kun itse on aiheuttanut vaikeuksia ja silloin kun kärsimys aiheutuu ilman syytä 

        Itsemyötätunnon keskeiset elementit ovat:  

        1. Hyväksyn itseni tuomitsemisen sijaan
          Itsensä hyväksyntä sisältää rakastavan, lempeän ja ymmärtävän asenteen itseä kohtaan. Se käsittää rauhoittelevat ja lohduttavan suhtautumisen itseen silloin, kun on vaikeaa. Itsemyötätunto on vastakkainen tapa itsekritiikille, jossa tuomitaan tai syytetään itseä, kun ei ole tarpeeksi hyvä tai ei ole selviytynyt tarpeeksi hyvin elämän haasteista.
        2. Inhimillistän vaikeat kokemukset
          Hyväksytään, että kaikki ihmiset kohtaavat vaikeuksia tavalla tai toisella. Itsemyötätuntoinen ajattelu ei näe itseään erillisenä kelpaamattomana yksilönä, vaan auttaa ymmärtämään, että epätäydellisyys kuuluu kaikkien elämään. Jokainen meistä kohtaa myös vaikeuksia
        3. Suhtaudun vaikeuksiin hyväksyvästi 
          Epämiellyttävien kokemusten ja tunteiden pakenemisen sijaan elämä hyväksytään sellaisena se kuin se on sillä hetkellä.   

        (Neff & Knox 2017.) 

        Tehtävä: 

        Voit pohtia näiden kysymysten avulla, miten kohtelet itseäsi ja kohtaat kärsivät puolen itsessäsi: 

        • Millainen on tyypillinen tapasi reagoida, kun kohtaat vaikeuksia? Esim. Esitätkö reipasta, jätätkö asian huomioimatta, arvosteletko itseäsi heikkoudesta, lakkaatko pitämästä itsestäsi huolta? 
        • Kuinka helposti pystyt tunnistamaan erilaisia tunteita sillä hetkellä, kun koet niitä? 
        • Kuinka hyvin kykenet tuntemaan itseäsi kohtaan samanlaista empatiaa, jota tunnet toista kärsivää kohtaan? 
        • Kuinka motivoitunut olet pitämään huolta itsestäsi ja hyvinvoinnistasi, kun sinulla on vaikeaa? 
        • Mitä kehoni tarvitsee juuri nyt ja miten sille voisi osoittaa myötätuntoa? 

         (Pietikäinen 2017.) 

        Lisää teemasta:

        Mielenterveystalon omahoito-osio, jonka tavoitteena on tunnistaa tunteisiin liittyvät fyysiset tapahtumat ja ilmentymät >>

        Mielenterveystalon tunnelukkojen omahoitoosio >>

        Ylen podcast, joka käsittelee tunnesäätelyvaikeuksia. Tunnesäätelyvaikeudet voivat johtaa päihteisiin, syömishäiriöihin ja raivareihin >>

        Pietikäinen, Arto 2017: Joustava mieli tukena elämänkriiseissä. Duodecim, Helsinki. 

        Takanen, Kimmo: Tunne lukkosi – Vapaudu tunteiden vallasta 2011. WSOY, Helsinki. 

        6. Selviytymiskeinot

        Tämän osion tarkoituksena on  

        • tarkastella erilaisia selviytymiskeinoja, jotka ovat tyypillisiä tilanteessa, jossa joku läheinen käyttää päihteitä. 
        • pohtia, millaisia ovat omat selviytymiskeinosi  
        • tulla tietoiseksi, millaisia erilaisia selviytymiskeinoja on olemassa 
        • miettiä eri keinojen hyviä ja huonoja puolia 
        • pohtia löytäisitkö jonkun uuden keinon, jota voisit kokeilla tilanteessasi 

        Selviytymiskeinot osio perustuu The Addiction and the Family International Network (AFINet)n 5-step method -oppaisiin käytännön vinkin osiota lukuun ottamatta   

        Selviytymiskeinojen läpikäynti   

        Päihteiden käyttäjien läheiset toimivat äärimmäisen stressaavassa tilanteessa sen hetkisen parhaan tietämyksensä mukaan. Jokaisella on omat selviytymiskeinonsa. Toiset hyödyntävät aina samaa keinoa, toiset puolestaan käyttävät eri keinoja vaihtelevasti. Mikään keinoista ei ole pelkästään hyvä tai huono, vaan jokaisella niistä on hyötyjä ja haittoja. Ei siis ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa toimia.    

        Selviytymiskeinosi voi olla se paras mahdollinen tähän hetkeen. Tunnistamalla erilaisia selviytymiskeinoja, voit löytää parhaan tavan toimia juuri teidän tilanteessanne. Selviytymiskeinojen pohtiminen voi auttaa sinua ymmärtämään myös muiden läheisten erilaista tapaa toimia hänelle ominaisella tavalla.    

        Tämä tehtävä auttaa sinua tarkastelemaan, millä tavoin reagoit nuoren huumeiden käyttöön. Valitse jokin tilanne, jonka olet kokenut hankalaksi viime aikoina. Pohdi ja mieti, miten toimit tilanteessa ja miltä se sinusta tuntui.  

        Esimerkki vaikeasta tilanteesta  Miten toimin tilanteessa?  Miltä tämä tuntui minusta? 
        Nuori pyysi rahaa ja epäilin, että hän käyttää ne huumeisiin.  Kieltäydyin antamasta rahaa, ettei hän voi ostaa huumeita.  Tunsin oloni helpottuneeksi, toisaalta tunsin huonoa omaatuntoa ja olin huolestunut siitä, varastaako hän. 
        Nuori tuli kotiin päihtyneenä.   Seurasin ensin, selviytyykö hän itse, ja lopulta autoin hänet sänkyyn.  Olin huolestunut ja ärtynyt: miksi taas kävi näin? 

        Pohdi vielä seuraavia kysymyksiä:  

        1. Toimitko tilanteissa aina samalla tavalla vai vaihteleeko toimintatapasi eri tilanteissa?2. Oletko epävarma siitä, mikä on paras keino toimia? 

        3. Koetko, että voisit kokeilla erilaisia keinoja, vai ovatko käyttämäsi keinot toimivia teidän tilanteessanne?    

        Päihteidenkäyttäjien läheiset hyödyntävät pääsääntöisesti kolmea selviytymiskeinoa:    

        1. Yritys vähentää tai muuttaa läheisen päihteiden käyttöä ja/tai sen vaikutusta muuhun perheeseen (Usein tähän viitataan termillä sitoutuva).
        2. Yritys sietää läheisen päihteiden käyttämistä (Usein tähän viitataan termillä sietävä).
        3. Yritys etäännyttää itsensä läheisen päihteiden käyttämisestä (Usein tähän viitataan termillä vetäytyvä). 

        Nämä kuvaukset eivät välttämättä sovi sinun tilanteeseesi. Selviytymiskeinot perustuvat läheisten kuvauksiin siitä, miten he ovat reagoineet tilanteissa. Seuraavaksi kuvaamme selviytymiskeinoja esimerkein. Voit miettiä, miten ne sopivat juuri sinun tilanteeseesi. Muistathan, että nämä kuvaukset ovat yleisiä ja jokaisen tilanne on omanlaisensa. Olet varmasti kohdannut paljon tilanteita, joita ei ole kuvattuna tässä listauksessa.   

        1. Yritän puuttua nuoren huumeiden käyttöön…   

        … kontrolloimalla hänen käyttäytymistään 

        Olen pyytänyt häntä lupaamaan, ettei hän käytä enää huumeita. 

        En anna hänelle rahaa, että hän voisi ostaa huumeita. 

        Olen uhannut soittaa poliisille tai sosiaaliviranomaisille hänen käytöksestään. 

        …olemalla tunteellinen 

        Riitaannun nuoren kanssa kertoessani hänelle, kuinka hänen tulisi lopettaa huumeiden käyttäminen. 

        Annan uhkavaatimuksia, vaikka tiedän, etten pysty pitämään niitä. 

        Uhkaan että hylkään hänet tai satutan itseäni. 

        …olemalla jämäkkä 

        Yritän puhua nuorelle rauhallisesti ja avoimesti hänen käyttäytymisestään ja miltä se minusta tuntuu. 

        Kovan kurin pitäminen on paras tapa yrittää auttaa nuorta. Hänen tulee tietää tasan tarkkaan, miltä minusta tuntuu. 

        …tukemalla häntä 

        Rakastan nuorta niin paljon, etten ikinä halua luopua toivosta, että hän lopettaa huumeiden käytön ja asiat palaavat siihen, miten ne ennen olivat. 

        Puolustan häntä, kun muut arvostelevat häntä. 

        Uskon, kun hän lupaa, että asiat tulevat muuttumaan. 

        …huolehtimalla omasta ja muiden läheisten hyvinvoinnista 

        Pidän kiinni tavanomaisista arkirutiineista huolimatta siitä, osallistuuko nuori niihin. 

        Pitämällä kiinni perheen rajoista. 

        Selviytymiskeinon mahdolliset hyödyt ja haitat  

        Hyödyt  Haitat 
        Minusta tuntuu, että teen jotain nuoren hyväksi, ja se antaa minulle toivoa.  Yritys kontrolloida nuoren käytöstä on hyvin stressaavaa ja kuormittavaa. Nuori vastustaa kontrollia. 
        Tunteitteni ilmaisu saa minut tuntemaan oloni paremmaksi ja vähemmän stressaantuneeksi.  Joskus nuori voi käyttäytyä hyvin loukkaavasti tai olla väkivaltainen. Minua huolestuttaa, millä tavoin hän reagoi eri tilanteissa. 
        Vastuuttamalla ja kontrolloimalla nuorta annan perheelleni toivoa – emme luovuta vaan toimimme aktiivisesti tilanteen muuttamiseksi.  Minua huolestuttaa, että nuori hermostuu rajaamisesta ja lähtee pois kotoa, ja meille ei jää mitään jäljelle. 
        Perheestämme tuntuu, ettemme hylkää nuorta ja olemme lojaaleja häntä kohtaan. 

        Nuori voi suuttua, kun hänestä tuntuu,  

        ettemme luota häneen. 

        Ainakin huolehdin itsestäni ja muusta perheestäni.  Jos keskityn puolustamaan itseäni ja muuta perhettä, pelkään että nuoresta tuntuu, että hylkäämme hänet. 

        2. Yritän sietää nuoren huumeiden käyttöä…  

        …katsomalla tilannetta ”sormien läpi” 

        En tiedä mitä tehdä, joten on parempi olla tekemättä yhtään mitään.  

        Minua pelottaa puuttua tilanteeseen, koska nuori hermostuu. En halua, että tilanne muuttuu kaikkien kannalta huonompaan suuntaan. 

        …vähättelemällä tai vähentämällä käytön aiheuttamien seurausten vaikutuksia  Vähättelemällä nuoren negatiivista/huonoa käyttäytymistä päihtyneenä, voin välttää selkkauksia kotona. 
        …asettamalla nuoren tarpeet omien edelle 

        Siivoan jäljet, joita on jäänyt siitä, kun nuori on ollut päihtynyt/ käyttänyt huumeita. 

        Teen asioita nuoren puolesta. 

        Annan nuorelle rahaa, vaikka tiedän, että hän käyttää ne huumeisiin. 

        Peittelen hänen tekemisiään tai otan niistä syyt omille niskoilleni. 

         Selviytymiskeinon mahdolliset hyödyt ja haitat 

        Hyödyt  Haitat  
        Kärsin vähemmän nuoren käyttäytymisestä, kun en tee mitään.  Kun en tee mitään, turhaudun, koska mikään ei muutu.  
        Kotona on vähemmän riitoja ja ilmapiiri vaikuttaa paremmalta, mutta usein tätä kestää vain lyhyitä ajanjaksoja.  Asettamalla nuoren tarpeet omieni edelle minusta tuntuu hyväksikäytetyltä, eikä tilanne muutu mihinkään suuntaan. 

        3. Yritän etäännyttää itseäni nuoren huumeiden käytöstä…. 

        … välttelemällä nuorta.  Minusta tuntuu, että on parempi, jos vietämme mahdollisimman vähän aikaa yhdessä. En yritä muuttaa häntä tai peitellä hänen toimintaansa.  
        … olemalla itsenäinen valinnoissani.  

        Minulla on oma elämä elettävänä, enkä halua upota nuoren mukana. 

        Otan aikaa itselleni esimerkiksi harrastamalla, näkemällä ystäviä ja rentoutumalla. 

         Selviytymiskeinon mahdolliset hyödyt ja haitat 

        Hyödyt  Haitat 
        Välttelemällä nuorta kotona on vähemmän jännitteitä. Minusta tuntuu, että tilanne on enemmän hallinnassani.  Se, ettei tee mitään, saa nuoren tuntemaan itsensä hylätyksi ja ettei hänestä välitettäisi. Tämä voi huonontaa tilannetta entisestään. 
        Nuoren vältteleminen saa minut tuntemaan erilliseksi ongelmasta ja pystyn piilottamaan sitä, miltä minusta todellisuudessa tuntuu.  Nuori valittaa, kun yritän tehdä asioita, joista itse pidän. 

        Tämä tehtävä auttaa sinua tarkastelemaan, kuinka reagoit nuoren käyttäytymiseen ja oletko tyytyväinen siihen, miten vastaat nuoren käyttäytymiseen. Mieti jotain viime aikaisia tilanteita ja kirjoita, miten toimit niissä. Pohdi, mikä tässä tavassa toimi ja mitä ei toiminut. Oletko tyytyväinen tapaasi toimia tai haluaisitko toimiseuraavalla kerralla jotenkin toisin? 

        Tilanne  Kuinka minä reagoin?  Mikä toimi  Mikä ei toiminut  Miten voisin toimia seuraavalla kerralla 
        Esimerkki: Lapseni viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden tiedän käyttävän huumeita   Yritän saada hänet lupaamaan, ettei hän käytä huumeita tai vietä aikaa näiden kavereiden kanssa   Minusta tuntuu, että teen jotain hänen hyväkseen.   Lapseni ärsyyntyy, kun puutun hänen elämäänsä ja paheksun hänen huumeiden käyttöään.  Puhun hänen kanssaan tunteistani ja peloistani, pikemminkin kuin käskytän häntä.  

        Mikäli haluat tutustua erilaiseen selviytymiskeinojen jaotteluun voi tutustua aiheeseen Mieli ry:n sivulla >>

        Käytännön vinkkejä  

        Usein läheiset haluavat vastauksia siihen, miten tilanteessa tulisi toimia. Jokaisella perheen tilanne on erilainen, eikä ole olemassa yksiselitteisiä ohjeita tai vastauksia. Jokaisen tulee löytää itselleen sopivimmat keinotTässä muutamia hyviksi havaittuja vinkkejä:  

        • Säilytä keskusteluyhteys nuoreen. 
        • Keskustelkaa saman pöydän ääressä. Jollei se onnistu, hakekaa apua ammattilaisilta. 
        • On tärkeää kertoa omista tunteista, ajatuksista ja näkökulmista – älä oleta ja tulkitse, vaan kysy ja kuule. 
        • Ulkopuolisen läsnäolo voi helpottaa ja jäsentää tilanteen käsittelyä. 
        • Vertaisryhmästä voit saada uusia näkökulmia samassa tilanteessa olevilta. 

        7. Oma jaksaminen ja sosiaaliset verkostot

        Tämän osion tarkoituksena on 

        • kiinnittää huomiota omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin  
        • antaa tietoa, miten tilanne voi vaikuttaa läheisen terveyteen ja hyvinvointiin 
        • pohtia, mitkä asiat tukevat parhaiten tukea omaa hyvinvointiasi vaikeassa elämäntilanteessa 
        • miettiä sosiaalisten verkostojen tarjoamaa tukea, mitkä verkostot auttavat sinua jaksamaan ja tuovat sinulle voimavaroja. 

        Huolehtiessaan huumeita käyttävästä nuoresta läheiset unohtavat usein oman hyvinvointinsa. Päihteiden käytöllä on aina vaikutuksia myös läheisiinItsestä huolehtimiseen on tärkeää kiinnittää kriisin keskellä huomiota, koska masennuksen kehä lähtee yleisimmin liikkeelle voimakkaasta vastoinkäymisestä tai menetyksen uhasta (Pietikäinen 2017 [Strosahl ym. 2017]).  

        Mieti, miten kuormittava elämäntilanne vaikuttaa jaksamiseesi ja terveyteesi sekä läheisiisi. Alla oleva taulukko auttaa sinua pohtimisessa. 

        Jaksamisen haasteita, joita on itsellä tai muilla läheisillä   Miltä se minusta tuntuu?  Mitä luulen, että muu perhe/läheiset ajattelevat tästä 
        En saa unta.  Väsyneeltä, ja menetän malttini silloin helpommin.  Muut lapset eivät ymmärrä, miksi suutun niin helposti. 
        Minulla on paljon kipuja ja särkyjä, enkä tiedä mistä ne johtuvat.  Tunnen oloni hämmentyneeksi ja surkeaksi ja on hankala tehdä jokapäiväisiä asioita.  En pysty tekemään niin paljon asioita lastenlasteni kanssa kuin haluaisin. 

        (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) Toimitko tilanteissa aina samalla tavalla vai vaihteleeko toimintatapasi eri tilanteissa?

        Omasta jaksamisesta huolehtiminen   

        Mitä on itsestä huolehtiminen? Se on sitä, kun teet asioita, jotka ovat sinusta hauskoja, rentoja, kiinnostavia. Voi olla, että huolehdit itsestäsi säännöllisesti tai et ehkä salli itsellesi aikaa ladata akkujasi. Kummin tahansa, voit vahvistaa itsestäsi huolehtimista. (Klatte & Thompson 2010.) 

        Seuraavassa luettelossa on joitain muutoksia, joita voi tapahtua, kun alat hoitaa itseäsi paremmin. Mitä muutoksia sinä toivot tilanteeseesi?

        Huolehtia vähemmän 

        Olla rentoutuneempi 

        Nukkua paremmin 

        Nauraa ja hymyillä enemmän 

        Tuntea itseni vähemmän stressaantuneeksi 

        Pitää enemmän hauskaa 

        Aloittaa uuden harrastuksen tai vanhan harrastuksen uudelleen 

        Ajatella selkeämmin 

        Saada omaa aikaa 

        Käyttää enemmän rahaa itseeni 

        Pitää itsestäni enemmän 

        Lopettaa jatkuva anteeksipyytely 

        Muutokset voivat tulla mahdolliseksi, kun opit kiinnittämään enemmän huomiota omiin tarpeisiisi ja toiveisiisi(Klatte & Thompson 2010.)  

        Itsestä huolehtimisessa on tärkeää tunnistaa, mitkä teot tukevat hyvinvointiasi. Kriisin aikana on tärkeä muistaa huolehtia omista perustarpeista. Esimerkiksi perusarkirutiinien, säännöllisen elämänrytmin ja liikunnan tiedetään auttavan kriisin aikana. (Pietikäinen 2017.)   

        Kriisin alkuvaiheessa itsemyötätuntoisten tekojen tekeminen ei ole helppoa. Kun ihminen on hädissään, ahdistunut ja pelossaan on vaikea saada yhteys merkityksellisiin asioihin muilla elämän alueilla. Myötätuntoisten tekojen avulla pystyy suuntautumaan siihen, mitä muuta on olemassa kriisin ulkopuolella, vaikka se ei vie tunteita pois. Ne auttavat pitämään yhteyttä tavalliseen elämään ja olemaan läsnä nykyhetkessä. Usein hyvinvointia tukee jo se, jos lakkaa vaatimasta itseltään, että pitää olla jatkuvasti vahva ja tehokas. (Pietikäinen 2017.)  

        Tekoja, joilla voit huolehtia itsestä: 

        • Ylläpidä säännöllistä päivärytmiä. 
        • Käy kävelyllä mielimaisemassa. Kokkaa hyvää ruokaa. 
        • Käy hierojalla. 
        • Kuuntele mielimusiikkia. 
        • Mene kävelylle, vaikket jaksaisi. 
        • Tapaa ystävää, vaikka haluaisit eristäytyä. 
        • Hidasta tietoisesti hoivaamalla ja rauhoittamalla kehon reaktioita (esim. saunomalla, urheilemalla). 
        • Ankkuroi ajatukset miellyttävään muistoon.

        Voit varata tietoisesti mielikuviisi todellisuudessa eletyn hyvän hetken, joka on helppo palauttaa mieleen tarvittaessa ja ajatella tätä keskittyneesti. (Pietikäinen 2017, Palosaari 2008.) 

         Kokeile tunnistaa tekoja, jotka palvelevat arvojasi ja tuovat mielekkyyttä juuri sinulle. Voit miettiä  

        • mitkä asiat sinä koet palkitseviksi ja arvojesi mukaisiksi 
        • mikä on ystävällisin teko itseäsi kohtaan juuri nyt 
        • mitä hyvinvointia lisäävää käyttäytymistä voisit toteuttaa tänään. 

        (Pietikäinen 2017.)  

        Keinoja tunteiden purkuun 

        Tietoisuustaidot  

        Läsnäolo ja tietoinen keskittyminen lisäävät tekemisen palkitsevuutta. Tietoisuustaidoilla tarkoitetaan kykyä huomata, mitä mielessä tapahtuu tietyllä hetkellä ilman, että mieli vie pois tästä hetkestä tai että ryhdyt välttelemään tai pakenemaan näitä kokemuksia. Mikä tahansa nykyhetkessä oleminen voi olla näiden harjoittamista, kun sen tekee tietoisesti. (Pietikäinen 2017) 

        Tietoisuustaitoharjoituksia Mielenterveystalon nettisivuilla >>

        Sosiaalinen tuki ja verkostot 

        Myötätuntoista käyttäytymistä itseä kohtaan edustaa toisten apuun turvautuminen: kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Joskus myötätuntoisin teko itseä kohtaan voi olla avun pyytäminen muilta sekä ihmissuhteiden vaaliminen, vaikka olisikin houkuttelevaa eristäytyä. (Pietikäinen 2017.) 

         Usein päihteiden käyttäjien läheiset tuntevat olonsa yksinäisiksi ja eristyneiksi. Heistä voi tuntua, että heidän tulisi selvitä yksin tilanteessa. Sosiaalinen tuki voi helpottaa stress ja se voi ehkäistä esimerkiksi sairastumista tai masentumista.  

        Usein läheiset kertovat, että toisten kanssa keskustelu ja jakaminen on auttanut ja pienentänyt heidän taakkaansa, vaikka he eivät olisi aluksi halunneet keskustella muiden kanssa. Muiden kanssa jakaminen antaa perspektiiviä asioihin ja auttaa tekemään parempia valintoja oman ja muiden perheenjäsenten/läheisten jaksamisen suhteen. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a) 

        Läheiset voivat saada tukea tilanteeseen eri tavoin sosiaaliselta verkostoltaan. On olemassa erilaisia sosiaalisen tuen muotoja, jotka voivat auttaa kuormittavassa elämäntilanteessa. Tässä joitakin esimerkkejä: 

        Emotionaalista tukea tarjoaa henkilö, joka kuuntelee kokemaasi, huolehtii, välittää ja tukee sinua. Hän voi myös auttaa pohtimaan, millaisia erilaisia vaihtoehtoja tilanteessa voi olla. Hän hyväksyy tilanteen sellaisena kuin se on. 

        Käytännöllistä tukea tarjoaa henkilö, joka auttaa löytämään tietoa aiheesta, palveluista ja erilaisista avunsaanti mahdollisuuksista. Joku voi puolestaan tarjota apua majoittamalla kriisitilanteessa tai hoitamalla lapsia. 

         (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

        Olet varmasti saanut sekä hyviä että huonoja kokemuksia liittyen sosiaaliseen tukeen. Kaikki läheiset eivät pysty tukemaan tämänkaltaisessa tilanteessa ja se voi johtua monista syistä. Jotkut eivät ymmärrä ongelmaa ja miten se vaikuttaa koko perheeseen. He voivat olla vihaisia siitä, miten läheisesi kohtelee sinua ja ajattelevat tukevansa sinua pitäessään puoltasi. He eivät itsekään ymmärrä toimivansa siten, ettei se tue sinua. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a)On siis olemassa hyödyllisiä ja hyödyttömiä sosiaalisen tuen muotoja. 

         Henkilö, joka tarjoaa tukea: 

        • pystyy kuuntelemaan ja ymmärtämään 
        • on saatavilla tarvittaessa 
        • ei tuomitse ja on hyväksyvä 
        • evalitse puolia 
        • tietää milloin antaa neuvoja 
        • tarjoaa käytännöllistä tukea 
        • tarjoaa tukea siihen, miten sinä ja läheisesi saisitte apua 
        • tietää jotain aiheesta 
        • on aidosti läsnä. 

         Henkilö, joka ei tarjoa tukea 

        • ei ole tietoinen tilanteesta 
        • tuomitsee tilanteen tai sinun käytöksesi 
        • syyttelee päihteidenkäyttäjää 
        • hänellä on tiukkoja/ankaria mielipiteitä päihteiden käytöstä 
        • antaa hyödyttömiä neuvoja  
        • ei tue päihteettömyyteen 
        • ei ole aidosti läsnä 

        (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

         Sinun olisi tärkeä oivaltaa, millainen tuki auttaa sinua parhaiten ja miettiä, ketkä ovat sellaisia henkilöitä, jotka pystyvät tätä tarjoamaan sinulleTämä ei aina ole helppoa(The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) Kannattaa etsiytyä sellaisen ihmisen luo kenellä on voimavaroja auttaa sinua ja tarvittaessa kääntyä ammattilaisen puoleen. (Pietikäinen 2017.)  

        Keneltä sinä voisit saada tukea tilanteeseen?  

        Vaikka olisit nyt alakuloinen ja hämmentynyt, voit huomata, että on henkilöitä, keiden puoleen kääntyä, jos haluat apua. Pohdi tätä esimerkiksi seuraavan tehtävän avulla. Luvun 9 linkeistä löydät ammattitahoja, joihin voit halutessasi ottaa yhteyttä. 

        Tehtävä: 

        Kenestä on tällä hetkellä tukea minulle?
        Mikä heidän toiminnassaan tällä hetkellä auttaa minua?
        Mitä voisin tehdä, että saisin lisätukea tältä henkilöltä?  

        Kenestä ei tällä hetkellä ole tukea minulle?
        Miten he toimivat, että se ei toimi minulle tukevasti?
        Onko jotain, jota voisin tehdä, että tämä muuttuisi? 

        Keneltä muulta voisin tarvita apua tällä hetkellä?
        Mitä aion tehdä, että saisin tällaista tukea heiltä? Anna esimerkkejä. 

        Tarvitsenko lisää positiivista tukea?
        Mistä voisin löytää ihmisiä, jotka voisivat auttaa minua? 

        (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

        Vertaistuki ja sen merkitys 

        Vertaistukiryhmien on todettu olevan hyvä tukimuoto monenlaisissa haastavissa elämätilanteissa ja kriiseissä. Vertaisuuden perusajatuksena on, että jokainen on tilanteensa, kokemuksensa ja tunteidensa asiantuntija. Omaa kokemusta tilanteesta ei voi kyseenalaistaa. Vertaistuella on todettu olevan merkityksellinen vaikutus toipumiselle ja elämäntilanteen ymmärtämiselle. Samankaltaisten kokemusten jakaminen, toistensa tukeminen, kannustaminen ja motivoiminen ovat vertaistuen kantavia voimia. (Kivinen, Hägglund, Söderholm & Kujala 2012.) 

         Vertaistukiryhmien tavoite on, että ryhmän jäsenet tulevat kuulluiksi, ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi turvallisessa ympäristössä. Ryhmäläisillä on mahdollisuus hyödyntää samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kokemuksia ja tietoa sekä peilata omaa elämäntilannetta. (Leskinen ym2003.)  

         Vertaisryhmätoiminnan hyviä vaikutuksia: 

        Toivon viriäminen  Muutos on minullekin mahdollinen. Minun kannattaa vielä yrittää. 
        Tilanteen normalisoiminen  Me-henki, en ole yksin, vastaavassa tilanteessa on muitakin. 
        Jakaminen  Kerron oman tarinani, kuulen muiden tarinoita ja opin niistä. 
        Malli- ja selviytymistarinat  Muutosstrategiat: omat selviytymiskeinot vahvistuvat. 
        Tuki, rohkaisu  Tulen hyväksytyksi omana itsenäni
        Tietojen ja kokemusten jäsentyminen  Otan etäisyyttä omaan tilanteeseen ja suhteutan sitä muiden esimerkkien kautta. 
        Tunteiden ilmaisu  Käyn tunteeni läpi osana muutosprosessia (luopuminen, syyllisyys, ahdistus ja viha). 

        (Kivinen, Hägglund, Söderholm & Kujala 2012 [Turku 2007]) 

        Päihteidenkäyttäjien läheisten on mahdollista saada tukea vertaistukiryhmistä.  

        Luvun 9 linkeistä löydät erilaisten vertaisryhmien yhteystietoja.

        8. apua elämäntilanteeseen

        Nuoren huumeiden käytön synnyttämä kriisi vaikuttaa monin eri tavoin läheisten jaksamiseen ja hyvinvointiin. Voimavarojen ehtyessä ja omien keinojen loppuessa on tärkeää keskittyä omaan avun saamiseen. Vaikka nuori ei tunnista avuntarvettaan, läheisten kannattaa hakeutua avun piiriin ennaltaehkäistäkseen oman uupumistaan. Usein läheisten voimaantuessa myös nuori voi motivoitua avun vastaanottamiseen. 

        Tässä osiossa on tarkoitus 

        • pohtia, millaista apua tarvitset 
        • miettiä, miten oppaan läpikäyminen on voinut vaikuttaa tilanteeseesi 
        • kertoa tarjolla olevista palveluista 
        • tarjota harjoituksia ja testejä jaksamisen tueksi. 

        Osa läheisistä kokee, että omatoiminen tilanteen tarkastelu auttaa. Toisille sopii lyhyempi tuki. Osa hyötyy pidemmästä työskentelystä. Joissakin tilanteissa voidaan tarvita monenlaista tukea. 

        Pohdi omaa avuntarvettasi seuraavien kysymysten avulla: 

        • Millaisesta avusta hyötyisit? 
        • Mitä voit tehdä saadaksesi tätä apua? 
        • Haluaako läheiseni apua? Mitä voin tehdä tämän asian suhteen? 
        • Millaisesta avusta muut läheiseni hyötyisivät? Mitä voin tehdä sen eteen? 

         (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

         Linkitosioon on koottu tietoa erilaisista tukimuodoista. 

        On monia asioita, joita olet voinut oivaltaa perehdyttyäsi tähän oppaaseen. 

        Minulla on enemmän ymmärrystä, miten nuoren tilanne on vaikuttanut minuun ja nuoren läheisiin. 

        Olen uskaltautunut puhumaan tilanteestamme jollekin, joka ei ole aiemmin ollut siitä tietoinen. 

        Olen etsinyt lisätietoa aiheesta. 

        Olen tiedostanut, että on erilaisia tapoja selviytyä vaikeissa elämäntilanteissa. 

        Olen kokeillut uusia toimintatapoja ja selviytymiskeinoja. 

        Olen rohkaistunut ottamaan apua vastaan itselleni tai jollekin läheiselleni, johon nuoren päihteiden käyttö vaikuttaa. 

         Olen ajatellut omia tarpeitani. 

        Ymmärrän nuoren tilannetta paremmin.

        Olen alkanut kiinnittää aiempaa enemmän huomiota omaan jaksamiseeni. 

        Olen tiedostanut, että en voi vaikuttaa kaikkeen, mitä tapahtuu. 

        (Mukaellen The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.) 

        Jokaisen perheen elämäntarina ja tilanne on erilainen ja ainutlaatuinen 

        Toivomme, että olet oivaltanut, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tuntea, selviytyä tai toimia.  

        Jokainen toimii äärimmäisen stressaavassa tilanteessa parhaan mahdollisen kykynsä mukaan.  

        Monet läheiset ovat samassa tilanteessa kanssasi 

        Et ole yksin, asioihin voi saada apua. 

        9. linkit

        Tietoa päihdehoidosta   

        Päihdelinkin Tietoa päihdehoidosta -sivut >>   

        Pääkaupunkiseudun palvelut   

        Tukikohdan listaus pääkaupunkiseudun päihdepalveluista >>    

        Nuorisoasemat ja nuorisopoliklinikat  

        Helsinki 
        Nuorisoasema >> 

        Espoo   

        Nuorisopoliklinikka NUPOLI >>  

        Vantaa  

        Nuortenkeskus Nuppi >>  

        Mielenterveys- ja päihdepalvelut  

        Helsinki 

        Päihdepalvelut >> 

        Psykiatriset palvelut >> 

        Espoo  

        Mielenterveys- ja päihdepalvelut >>

        Vantaa 

        Päihdepalvelut >>

        Psykiatriset palvelut >>

        Lastensuojelu (alle 18vuotiaat nuoret) 

        Miten ja milloin yhteys lastensuojeluun? >>

        Helsinki >>

        Espoo >>

        Vantaa >>

        Palveluita nuorille 

        Helsinki Mission Nuorten kriisipiste >>  

        Sekaisin-chat >>

        SPR Nuorten turvatalo >>

        Sininauhasäätiön nuorten kohtaamis- ja tukipiste Nuoli >>

        Tuu messiin! – hanke / Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry >>

        Stop huumeille ry >>

        NA  Nimettömät Narkomaanit >>

        Toivo – Kriisistä selviytymisen oma-apuohjelma nuorille / Mielenterveystalo >>

        Apua omaan jaksamiseen 

        Päihdelinkin Läheisen huoneentaulu >>

        Omaan jaksamiseen voi hakea tukea esimerkiksi terveysasemilta, työterveydestä tai terapiasta. 

        Tukinetissä on useita palveluita, joiden tarkoituksena on ihmisen auttaminen, tuen tarjoaminen sitä tarvitseville ja kokemusten jakaminen >> 

        Tukikohta  ry – tukea ja kohtaamista päihteitä käyttäville, kuntoutujille ja läheisille >>

        Kirkon Perheasiain neuvottelukeskus >>

        Valkonauhaliitto >>

        Mielenterveystalon opas psykoterapiaan hakeutuvalle >>

        Omahoitoopas masennukseen >>

        Läheisryhm  

        Irti Huumeista ry:n läheisryhmät >>

        Irti Huumeista ry:n valtakunnalliset läheisryhmät Facebookissa >>

        Sininauhaliiton Perheklubit >>

        Kondis – linkki käyttäjän, läheisten ja viranomaisten välillä ja antaa konkreettisia välineitä elämänhallintaan niin läheisille kuin käyttäjillekin >>

        Vilpola – Päihdelinkin keskustelualue huumeiden käyttäjien läheisille >>

        Neuvontaa ja tukea 

        Irti huumeista puhelin 0800 98066  >>

        Mieli ry:n Kriisipuhelin 09 2525 0111 >>

        Päihdeneuvonta EHYT 0800 900 45 >>

        Myrkytystietokeskus 09 471977 >>

        Päihdelinkin neuvontapalvelu  >>

        Nuortenlinkin nettineuvonta >>

        Muita hyödyllisiä palveluita 

        Talous ja velkaneuvonta oikeusaputoimistoissa >>

        Takuusäätiö tarjoaa neuvontaa ja ratkaisuja velkaongelmiin chatissa ja puhelimitse >>

        Pariterapia 

        Milloin hakeutua pariterapiaan? >>

        Pariterapia Helsingissä >>

        Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö >>

        Maria Akatemiaehkäisevä väkivaltatyö >>

        Harjoituksia 

        Oivan avulla voit lievittää stressiä, parantaa mielialaa ja löytää lisää mielekkyyttä elämään >>

         Mieli ry:n harjoituksia >>

         TYYNI – Hyväksyvä tietoinen läsnäolo -omahoito-ohjelma >>

         Työkaluja mielen hyvinvointiin -omahoito >>

         Millainen selviytyjä olet –tehtävä >>

         Testejä 

        Nuortenlinkin DUDIT-testin avulla voit saada kokonaiskuvan huumeiden käytöstä >>  

        Kannabistesti Nuorten linkissä >>

        Nuorten päihdemittari Nuorten linkissä >>

        Huumeidenkäyttötesti Päihdelinkin sivuilla >>

        Huumeiden käytön kartoitus ja hoitomotivaatio Päihdelinkin sivuilla >>

        Mielialakysely – RBDI Päihdelinkin sivuilla >>

        Toimintakykymittari – PARADISE24Fin Päihdelinkin sivuilla >>

        10. lähteet

        Aalto, M., Alho, H& Niemelä, S. (toim.) 2018: Huume- ja lääkeriippuvuudet. Duodecim, Helsinki.  

        Aalto, M. Alho, H& NiemeläS. 2018: Huumeiden ja lääkkeiden käyttö sosiaalisena ja kansanterveydellisenä ongelmana. Teoksessa Aalto, M., Alho, H. & Niemelä, S. (toim.) 2018: Huume- ja lääkeriippuvuudet. Duodecim, Helsinki.  

        The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a: Alcohol, Drugs, the Family and YOU: A Self-Help Handbook for Family Members. 3th edition. [Viitattu 29.1.2020] https://www.afinetwork.info/docs/5-step/5-Step%20Self-help%20Handbook%203rd%20edition%20v1.1%20%205Feb17.pdf  

        The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017b: Responding to Alcohol and Drug Problems in the Family: The 5-Step Method Practitioner Handbook A handbook for people trained to deliver the 5-Step Method. 3th edition. [Viitattu 29.1.2020] https://www.afinetwork.info/docs/5-step/5-Step%20Practitioner%20Handbook%203rd%20edition%20v1.1%2031July17.pdf

        5– Step Methodin työkirjat perustuvat useiden henkilöiden panokseen. Erityisesti niiden kehittämiseen ovat osallistuneet Alex Copello, Eva Copello, Sarah GalvaniAkanidomo IbangaMyaKrishnan, Jan LarkinMajid Mahmood ja Ed Sipler 

        Ford, B., Lam, P., John, OMauss, I. 2018: The Psychological Health Benefits of Accepting Negative Emotions and Thoughts: Laboratory, Diary, and Longitudinal Evidence. Journal of Personality and Social Psychology 2018, Vol. 115, No. 6, 1075–1092. American Psychological Association.  [Viitattu 29.1.2020] https://eerlab.berkeley.edu/pdf/papers/Ford_etal_inpress_Acceptance2.pdf 

        Johnson, Susan M 2012: Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. Bookwell Oy, Jyväskylä.

        Jääskinen, Anne-Mari 2017: Mitä  rageet?: lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen. Lasten Keskus, Helsinki. 

        Karjalainen, K., Hakkarainen, P. & Salasuo, M. THL 25.02.2019: Suomalaisten huumeiden käyttö jahuumeasenteet 2018. Tilastoraportti 1/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 25.02.2019. [Viitattu 29.1.2020] http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137660/Suomalaisten_huumeiden_k%c3%a4ytt%c3%b6_ja_huumeasenteet_2018_tilastoraportti.pdf?sequence=3&isAllowed=y 

        Kivinen, S., Hägglund, H., Söderholm, P. & Kujala, V2012: Voikukkia -vertaistukiryhmät: Opas sijoitettujen lasten vanhempien vertaistukiryhmien perustamiseen ja ohjaamiseen. Voikukkia verkostohanke, Helsinki.  

        Klatte, Bill & Thompson, Kate 2010: Lähimmäinen ongelmana – Lopeta murehtiminen näilläkonsteilla pärjäät. Fabella, Lahti. 

        KumarSameet M2005: Grieving MindfullyA Compassionate and Spiritual Guide to Coping with Loss. New Harbinger Publication, Oakland. 

        Leskinen, M., Lassila, A., Kalamaa A-M. & Rytkölä, E. 2003: Perhekeskeisen huumetyön opas. Irti Huumeista ry, Helsinki. 

        Mielenterveystalo 2019: Päihdeongelmat. [Viitattu 4.2.2020] https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/tietoa_oireista/Pages/paihdeongelmat.aspx

        Mieli Suomen Mielenterveys ry 2019: Shokista uuteen alkuun[Viitattu 4.2.2020] https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/kriisit/shokista-uuteen-alkuun 

        Niemelä, Solja 2018: Nuoret ja huumeet. Teoksessa Aalto, M., Alho, H. & Niemelä, S. (toim.) 2018: Huume- ja lääkeriippuvuudet. Duodecim, Helsinki. 

        NeffKristin D. KnoxMarissa C. 2017Self-Compassion[Viitattu 4.2.2020] https://self-compassion.org/wp-content/uploads/2017/09/Neff.Knox2017.pdf 

        Palosaari, Eija 2008: Lupa Särkyä. Kriisistä elämäänEdita Publishing Oy, Helsinki. 

        Pietikäinen, Arto 2017: Joustava mieli tukena elämänkriiseissä. Duodecim, Helsinki. 

        Ruishalme, Outi & Saaristo, Liisa 2007: Elämä satuttaa: kriisit ja niistä selviytyminen. Tammi, Helsinki. 

        Salo-Chydenius, S., Holmberg, J. & Partanen, A. 2015: Riippuvuuskäyttäytyminen. TeoksessaPartanen, A., Holmberg J., Inkinen, M., Kurki, M., & Salo-Chydenius, S. 2015: Päihdehoitotyö.Sanoma Pro, Helsinki. 

        Strosahl Kirk & Robinson Patricia 2017: . The Mindfulness and Acceptance Workbook for Depression: Using Acceptance and Commitment Therapy to Move Through Depression and Create a Life Worth Living. New Harbinger Publication, Oakland. 

        THL 2019: Kouluterveyskysely[Viitattu 4.2.2020] https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia/elintavat

        Turku, Riikka 2007: Muutosta tukemassa: valmentava elämäntapaohjaus. Edita Publishing Oy, Helsinki.