Kriisi ei ole sairautta, josta tulee parantua, vaan se on kasa vaikeuksia, joiden läpi on elettävä. Kriisi voidaan määritellä käännekohtana, jossa tuttu ja turvallinen elämä muuttuu. Näitä kokemuksia ei voi korjata eikä niitä voi pyyhkiä mielestä pois, vaan ne on kannettava mukanaan. Kriisissä mielen työ aktivoituu ja voimavarat joutuvat koetukselle. Kriisin ja sen synnyttämien ajatusten ja tunteiden käsittely helpottaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Kriisissä oleva menettää elämänhallinnan tunteensa ja voi kokea itsensä epävarmaksi, alistuneeksi, eksyneeksi ja stressaantuneeksi, usein tapahtunutta on vaikea ymmärtää. (Ruishalme & Saaristo 2007, Pietikäinen 2017.)  

Tässä luvussa on tarkoitus:

  • käydä läpi kriisin määritelmä ja sen tyypillis vaiheita 
  • lisätä tietoa kriisin yksilöllisistä kokemuksista 
  • pohtia, miten muu elämäntilanne ja eletty elämä voi vaikuttaa kriisin kokemiseen 
  • käydä läpi kriisiin herättämiä tunteita
  • kertoa tyypillisistä tavoista toimia kriisin keskellä

Kriisien jaottelu  

Kriisit voidaan jaotella kehityskriiseihin, elämänkriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin.  

Kehityskriisiovat luonnolliseen elämänkulkuun kuuluvia muutoksia ja normaaleja siirtymävaiheita, esim. murrosikä, itsenäistyminen, oman perheen perustaminen, eläkkeelle jääminen. Kehityskriiseihin pystyy valmistautumaan, koska muutos ei tapahdu hetkessä. (Pietikäinen 2017.  

Elämänkriisit ovat muutoksia, joihin liittyy luopumista, menetyksiä sekä surua. Elämänkriisiin liittyy pitkäkestoinen rasitustilanne, jota ei tapahdu kaikille. Esimerkkeinä toimii läheisen menettäminen, avioero, työttömäksi jääminen, sairastuminen, työuupuminen. Näihin tilanteisiin voi liittyä omaa tulevaisuutta ja kriisin ratkaisuja koskevia vaikeita päätöksiä, jotka ovat kauaskantoisia ja tärkeitä. (Pietikäinen 2017, Palosaari 2008.)  

Äkillinen/traumaattinen kriisi nimitystä käytetään tapahtumasta, joka on äkillinenyllätyksellinen ja epätavallisen psyykkisesti voimakas tapahtuma, joka aiheuttaisi voimakasta kärsimystä kenelle tahansaEsimerkiksi liikenneonnettomuus, tulipalo, odottamaton irtisanominen, yllättävä avioero, äkillinen vammautuminen. Näihin kriiseihin ei voi valmistua etukäteen. Kriisin äkillisyys merkitsee eri reaktiokulkua ja erilaista palautumista kuin hiljalleen kehittynyt ja odotettu kriisi. Usein ihmiset kuvaavat, että oolemassa elämää ennen tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, mikään ei palaa ennalleen, mutta elämän pitää silti jatkua. (Pietikäinen 2017Palosaari 2008.  

Äkillisiä kriisejä kutsutaan myös traumatisoiviksi tai traumaattisiksi kriiseiksi. Kaikki tämänkaltaiset kriisit eivät kuitenkaan traumatisoi, siksi äkillinen kriisin käsite kuvaa paremmin näitä kriisejä(Palosaari 2008.)  

 

Kriisin vaiheet  

Seuraavaksi esitellään lyhyesti tavanomaisia kriisin kulkuun liittyviä vaiheita. Tämä tekee ymmärrettäviksi reaktioita, jotka ilmenevät kriisissä. Kriisin vaiheissa tulee muistaa, että kyseessä on yleinen malli. Jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan, eikä kriisi etene ainoastaan yleisen mallin mukaan. Vaiheiden kestoissa on yksilöllisiä eroja ja ne eivät etene kaavamaisesti, esimerkiksi joku muisto tai ärsyke voi palauttaa tapahtumat ja aiemman kriisin vaiheen mieleen (Palosaari 2008).   

Sokkivaihe kuvaa ensimmäis rektioita tapahtuneen jälkeen. Se puuduttaa ja etäännyttää tunteita ja auttaa toimimaan tarkoituksenmukaisesti. Tyypillisiä ajatuksina vaiheen aikana ovat ”ei voi olla totta” ”ei tämä tapahdu meille”. Usein tilaa kuvataan epätodellisena olona tai kerrotaan, että tapahtumia on seurattu kuin filminauhalta. Sokkivaiheen reaktiot ovat usein mekaanisia, puolustusjärjestelmän synnyttämiä. (Palosaari 2008.)  

Reaktiovaihe päästää tunteet irti ja antaa mielen avautua sille, mitä on tapahtunut ja millainen merkitys sillä on asianomaisen elämälle. Vaiheeseen kuuluu tunteiden vaihtuminen laidasta laitaan ja myös muisti- ja keskittymisvaikeuksia voi ilmetä. Olo voi olla levoton ja hajanainen ajatuksen katkoessa ja mieleen painaminen on hankalaa. Tyypillistä on myös muistivälähdykset eli flashbackitjoissa muistikuvia ja havaintoja tapahtuneesta palaa mieleen. Takauma antaa mahdollisuuden käsitellä tapahtunutta kivusta huolimatta. Fyysisin reaktioita ovat esim. vapina, pahoinvointi, kylmä kuuma, sydämen tykytys. Nämä oireet voivat hämmentää, koska tulevat ikään kuin myöhässä verrattuna sokkiin. (Palosaari 2008.)  

Työstymis– ja käsittelyvaihe on rauhallisempi vaihe, joka antaa tilaa pelkojen läpikäymiseen. Vaihe voi yllättää yksinäisyydellään. Toipuja voi huomata, että muu maailma jatkaa elämää eikä muista enää tapahtunutta, tai olettaa, ettei asia ole mielen päällä aktiivisesti. Monen toipujan kokemus on, että kaikki alkaa vasta tästä. Alussa mieli on sokissa, sen jälkeen taistellaan käytännön asioiden kanssa ja tunteet koettelevat jaksamista. Näiden jälkeen tullaan vaiheeseen, jossa tajutaan tapahtuneen todellinen merkitys. Ominaista vaiheelle on luopuminen ja niiden asioiden hyväksyminen, joita ei voi muuttaa. Tätä voidaan kutsua myös suruksi.  Joskus surun yli halutaan hypätä, surua estäessä voi tulla estäneeksi reaktiovaiheen vahvat tunteet, ne eivät tällöin pääse vapautumaan vaan jäävät kiertämään kehää, sitovat voimia ja voivat tulla esiin hankalissa yhteyksissä. (Palosaari 2008.)   

Uudelleen suuntautumisvaiheessa kriisistä tulee pikkuhiljaa osa omaa elämäntarinaa. Tapahtuneen kanssa opitaan elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti. Tähän kuuluu myös arvojen uudelleen pohdinta. Monet vaikean kriisin kokeneet kertovat muuttuneensa. He ovat löytäneet itsestään voimavaroja, joita he eivät tienneet olevan olemassakaan. Kriisin seurauksena elämä voi tuntua haavoittuvaisemmalta, mutta aiempaa merkityksellisemmältä. (Mieli ry. 2019.) 

 

Kriiseihin reagoiminen  

Yleiset piirteet  

Kriisireaktioissa on kysymys terveen mielen terveistä reaktioista. Kriisissä aivojen ja kehon toiminta muuttuu. Reaktioiden tarkoitus on suojata yksilöä. Akuutti kriisireaktio ei ole sairaus, kuten ei ole myöskään voimakkaat jälkitunteet tai myöhempi suru. Kriisi itsessään sairastuttaa harvoin, mutta terveet luonnolliset reaktiot voivat olla niin voimakkaita, että haittaavat arkea ja aiheuttavat hämmennystä. (Palosaari 2008.)   

Kriisiin kuuluu paljon tunteita laidasta laitaan, välillä kaikki tunteet ovat päällä yhtäaikaisestivälillä ei tunnu miltäänShokki, kieltäminen, turtuneisuus ja epäusko ovat tuntemuksia, joita liitetään menetykseen. Levoton ylivilkkaus on yksi tapa reagoida kriisissä. Keskittymisvaikeudet, tulevan murehtiminen, yliaktiivinen suunnitteleminen ja tekeminen kaiken aikaa voivat kertoa ylivirittyneisyydestä. Nämä toimivat suojausmekanismeina liian kovaa kipua vastaan. (Pietikäinen 2017.)  

Yksilöllinen kokemus   

Kriisikokemus on yksilöllistä. Kriisin kokeminen vaihtelee eri ihmisillä, esimerkiksi kasvutausta ja elämäntilanne voivat vaikuttaa sisäisen turvallisuuden tunteen kautta siihen, miten voimakkaana kriisit koetaan. Ne voivat myös aktivoida erilaisia muistojaToiselle kriisi on uusi, toisella voi olla aiempia vastaavia kokemuksia ja keinoja ratkaista tilanneTärkeää on se, miten aiemmat kriisit on kohdattu ja läpikäyty. Aiemmat kokemukset eivät voi auttaa, jos niistä ei ole vielä selvitty. Joskus kriisi on voitu sulkea pois mielestä voimavarojen puutteen vuoksi. Uudessa kriisissä näihin liittyvä tunnelataus saattaa aktivoitua ja tuottaa lisäkärsimystä. (Palosaari 2008.  

Aiempien elämänkokemusten lisäksi sen hetkisen elämän kuormitustekijät vaikuttavat kriisistä selviämiseen. Kuormitustekijöitä ovat esimerkiksi:

  • epätyydyttävä parisuhde 
  • mielekkään tekemisen puute vapaa-ajalla 
  • univaikeudet 
  • ongelmat kivun tai fyysisen terveyden kanssa 
  • jatkuva huolenpito läheisistä 
  • riippuvuus alkoholista tai huumeista  
  • parisuhde, johon kuuluu fyysistä väkivaltaa.(Pietikäinen 2017 [Strosahl ym. 2017] 

Ihminen voi kokea eri kriisejä samanaikaisesti, esimerkiksi äkillisen kriisin kohdanneella voi olla lisäksi pitkään jatkunut stressin tila tai avoin kehityskriisi. Tällöin reaktiot menevät limittäin ja toipuminen voi pitkittyä. (Palosaari 2008.)

Tyypillisiä tapoja reagoida kriiseihin  

Huumeiden käytön selvitessä ongelma saatetaan aluksi kieltää. Tuskallisia tunteita ei pystytä käsittelemään ja voidaan kuvitella, että ongelma menee itsekseen ohi. Tilanteen jatkuessa tunteet voivat peittyä suojamekanismien ja torjunnan alle. Syyllisyydentunne voi muuttua ulkomaailman syyllistämiseksi, viha kaunaksi ja rakkaus ylisuojeluksi. Kieltäminen syyllistäminen ja ylihuolehtiminen ei ole tyhmyyttä tai vanhemmuuden puutetta, vaan normaali reaktio kriisissä. (Leskinen ym. 2003.)  

Elämänkriiseistä selviytymiseen vaikuttavat monet tekijätesimerkiksi aiemmista vaikeuksista opitut selviytymiskeinot, sosiaalinen tuki, terveydentila, elämäntilanne ja kyky kohdata tunteita. Selviytymiskeinot kuten kieltäminen, vihaisuus, epäreiluuden kokemukset, järkeily ovat luonnollisia ja sellaisia, joihin mieli helposti ohjaa meitä. Keinoja tunteiden välttelyyn on loputtomasti. Välttely voi näyttäytyä liiallisena tv:n katsomisena, syömisenä, pelaamisena, murehtimisena ja eristäytymisenä. Voidaan myös murehtia asioita, joita ei voi kontrolloida tai vähätellä kohdattua menetystä. Muita tapoja käsitellä tunteita ovat esim. tukahduttaminen ja pakeneminen, reippaan esittäminen ja kuoreensa sulkeutuminen. (Pietikäinen 2017.)  

Kolme tyypillisintä tapaa reagoida kriiseihin ovat pullottaminen, vatvominen ja keinotekoinen positiivinen ajattelu. Nämä ovat täysin luonnollisia ja inhimillisiä tapoja reagoida kriiseihin sekä vaikeisiin tunteisiin. Ei pidä siis esittää itsesyytöksiä tai moittia itseään, kun näitä tunnistaa itsessään. (Pietikäinen 2017.) Keinot voivat vaihdella ja esiintyä myös yhtä aikaisesti eri tilanteisiin liittyen.  

Pullottaminen: Kipua säädellään pakenemalla tunteita ja tunteet yritetään sulkea pois kaikin keinoin. Tällöin helposti uppoudutaan itsensä kiireellisenä ja vähätellään koettua menetetystä. Tämä on tyypillinen tapa, jos on tottunut pelkäämään tunteita ja kokee ne vaikeiksi kohdata tai on ankara itselleen. (Pietikäinen 2017.)  

Vatvominen: Tapahtunutta ja sen herättämiä reaktioita analysoidaan loputtomasti, muistellaan menneitä kielteisiä tapahtumia ja yritetään löytää selitys tapahtuneelle ja omalle olotilalle. Tyypillisiä ovat tulevan murehtiminen ja ennusteajatukset. Vatvominen voi kääntyä helposti itsesyytöksiin ja märehtimiseen: mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Usein itseä aletaan arvostelemaan siitä, että reagoi niin voimakkaasti tai ettei pysty toipumaan nopeasti. Vatvomiseen liittyy vahva usko omiin ajatuksiin, jolloin niistä tulee faktoja ja ne herättävät voimakkaita tunteita. (Pietikäinen 2017.)  

Keinotekoinen positiivinen ajattelu/yltiöpositiivisuus: Vaikean menetyksen jälkeen ryhdytään saman tien etsimään tapahtuneesta jotakin myönteistä. Näin yritetään tukahduttaa vaikeat tunteet ja ajatuksetTähän liittyy riski, että oman kivun kohtaamista aletaan välttämään ja menetystä ja sen aiheuttamaa surua vähätelläänKeinoon liittyy vahvan selviytyjän rooli, ulospäin näyttäydytään vahvana, vaikka sisimmässä tuntuu aivan muulta. Tämä voi hämätä avuntarjoajia. Tunteiden kontrollointi ja välttäminen vaikuttaa kriisistä toipumiseen sekä ihmissuhteisiin. Jos omia tunteitaan ei ilmaise, voi helposti kokea jäävänsä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. (Pietikäinen 2017.)  

On normaalia haluta eroon vaikeista tunteista ja ajatuksistaYllämainitut keinot eivät ole automaattisesti huono asiavaan ne helpottavat tilanteen käsittelyäVälttely ja kontrollointikeinoista tulee ongelmallisia siinä vaiheessa, kun niitä käyttää todella paljon ja turvautuu niihin joka kerta, kun kohtaa vaikeita tunteita. Tällöin ne voivat johtaa elämän kaventumiseen vähitellen, ja ne voivat lisätä masennusriskiä. (Pietikäinen 2017.) 

 

Tehtävä

Seuraavien kysymyksien avulla voit arvioida omaa toimintaasi. Pohdi:

  • Mitä olet tehnyt päästäksesi eroon surusta, ahdistuksesta tai yksinäisyydestä? 
  • Miten se on auttanut lyhyellä aikavälillä? 
  • Miten se vaikuttaa pitkän aikavälin kuluessa? 
  • Kuinka valinnat edistävät hyvinvointiasi? 
    (Pietikäinen 2017.)