Suru tunteena ja reaktiona on hyvin tyypillinen tilanteissa, joissa nuoren päihteiden käyttö kuormittaa läheisiä. Pietikäisen (2017) mukaan suru on joukko reaktioita menetykseen tai menetyksen uhkaan. Surevien reaktiot ja niiden kestot ovat yksilöllisiä.

Surulla ja sen kokemisella ei ole määräaikaa. Suru muuttaa muotoaan eikä sitä tämän vuoksi voi ikään kuin käsitellä pois. Jotkut hetket ovat helpompia kuin toiset, välillä tunteet palaavat koko rankkuudessaan päälle. Suruun kuuluu monia tuntemuksia: se voi ilmetä itkuna, väsymyksenä,  hidastuneisuutena, tyhjyyden tunteena ja voimakkaina kehollisina tuntemuksina. Suru kannattaa kohdata omien voimien mukaan. Suru tarvitsee tilaa, se ei pääse esiin vihan, kiukun, katkeruuden tai epäuskon keskellä. On sanottu, että sureminen voi ehkäistä masennusta. (Palosaari 2008.) Suruun liittyvän kivun työstäminen tapahtuu jokaisella omalla tavallaan, ei ole olemassa oikeaa tapaa. Itseensä kohdistuvan myötätuntoisuus on tärkeä osa kivun kohtaamista. (Pietikäinen 2017.)

Surutyöhön liitetään usein kriisien vaihemalli (shokki, reaktio, käsittely ja toipumisvaihe). Suru ei kuitenkaan etene tietyllä kaavalla. Jokainen työstää suruaan yksilöllisesti ja omalla tavallaan, eikä vaihemallia ei ole tarkoitettu yleiskuvaksi surun etenemisestä (Pietikäinen 2017 [Stang 2014]). Joskus ihminen voi jopa tuntea syyllisyyttä, jos ei reagoi ”oikealla tavalla” tai toivu takaisin arkeen silloin, kun ”kuuluisi”. Ei ole olemassa yhtä oikeaa suruprosessia. Surulla ei ole selkeää päätepistettä. Suru on ennustamatonta ja yksilöllistä, eikä se etene suoraviivaisesti. (Pietikäinen 2017 [Kumar 2005].) Surun käsite onkin vaihemallin sijaan jaettu akuuttiin ja levolliseen suruun.

• Akuutti suru on voimakas tunteiden aalto, joka vie kaiken huomion ja sysää kaiken muun sivuun. Se voi ilmetä surun ja itkuisuuden ohella vihana, ahdistuksena, yksinäisyytenä tai hylkäämisen tunteena, tai se voi olla sekoitus näistä. Suurin tunne helpottaa vähitellen, jonka jälkeen se tulee uudestaan. Tässä välissä voi olla pitkäkin aika levollisen surun vaihetta.

• Levollisessa surussa surun aallot ovat loivempia ja kestävät lyhyemmän aikaa. Painopisteen muuttuminen levolliseen suruun mahdollistaa elämän jatkumisen, vaikka suru on olemassa. Surun ohella myös muille tunteille tulee vähitellen tilaa.
  (Pietikäinen 2017 [Kumar 2005]).

Akuutti ja levollinen suru vaihtelevat keskenään. Tämä on luonnollista eikä tarkoita, että tilanteessa olisi tullut takapakkia. Jotkut tekijät ja elämänvaiheet voivat laukaista surun uudestaan, siinä ilmeneekin surun ennustamattomuus. (Pietikäinen 2017 [Kumar 2005]).

Surua voidaan paeta, se voidaan kieltää tai sitä voidaan vältellä. Usein illat voivat olla vaikeita, kun muu hälinä ympäriltä kaikkoaa ja tunteet saavuttavat.  Ilmaisematon suru voi heikentää puolustuskykyä tai muuttua ärtyneisyydeksi tai vihaksi. Vihan, katkeruuden ja ahdistuksen alta saattaakin löytyä surua. Tämän ohella voidaan tuntea avuttomuutta, syyllisyyttä, häpeää, yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen tunteita. (Pietikäinen 2017.)

Surutyötä ei voi suorittaa kuin projektia, jolla on päätepiste eikä tunteiden ja tapahtumien hyväksyntä ole oikotie pois. Se auta välttämään sitä tosi asiaa, että elämän kolhut tuntuvat pahalta. Emme voi välttää niitä, mutta voimme vaikuttaa kärsimyksen kokemiseen. (Pietikäinen 2017.) Tätä käsitellään lisää osiossa 4.8 Vaikeiden  elämäntapahtumien kohtaaminen.

Nuoren käyttäessä huumeita pelko on yleisimpiä läheisten kokemia tunteita ja se on läsnä kaiken aikaa, välillä aktivoituen, välillä laantuen. Se on yhteydessä läheisen huumeidenkäytön ”vuoristorataan”. Usein pelko hälvenee tilanteen ollessa parempi ja palaa sen huonontuessa.   

Pelko voi liittyä esimerkiksi tulevaisuuden näköalattomuuteen, tiedon puutteeseen tai nuoren arvaamattomaan käytökseen. Osa läheisistä voi pelätä myös oman itsen ja muiden läheisten puolesta, kun nuoren käytöksen koetaan muuttuneen huumeiden käytön vaikutuksesta uhkaavammaksi. Läheiset alkavat pelätä puhelinsoittoja, tekstiviestejä ja ovikellon soittoa, peläten ”sitä pahinta, että joku kertoo lapseni kuolleen”.   

Menettämisen pelko koetaan usein niin voimakkaana, että se aiheuttaa läheisissä ahdistuksen tunnetta, joka voi näkyä vihaisuutena, kontrollointina tai toisaalta välinpitämättömyytenä (Takanen 2017). Pelko kaventaa elämää, lamauttaa ajattelua ja toimintaa. Se voi pahimmillaan sairastuttaa ja uuvuttaa myös läheiset.   

Päihteiden ja erityisesti huumeiden käyttöön voi liittyä paljon negatiivisia asenteita, jotka lisäävät syyllisyyden ja häpeän tunteita. Päihteiden käyttöä pidetään usein ”itseaiheutettuna ongelmana” eikä sitä tiedosteta sairaudeksi. Nuoren huumeidenkäytön paljastuttua lähipiirille tilanne voidaan haluta salata. Tämä voi johtua mm. tilanteen aiheuttamasta kriisireaktiosta, muiden asenteista sekä koetuista syyllisyyden ja häpeän tunteista. Apua hakeneet läheiset kuvaavat usein tunteitaan epäuskoisiksi ja etsivät syitä tilanteeseen itsestään. Vanhemmat voivat kokea epäonnistuneensa vanhemmuuden roolissaan, verratessaan omaa tilannetta muiden tilanteeseen. Syyllisyyttä voidaan kokea myös siitä, ettei aina jaksa kannustaa, tukea tai suhtautua ymmärtäväisesti päihteiden käyttäjään (Ringbom & Jurvansuu 2019).

Apua, tietoa ja tukea saadessaan läheiset oivaltavat, ettei tilanne johdu heistä, vaan se on monien asioiden summa. Ymmärrys siitä, että päihderiippuvuus on monimuotoinen sairaus voi auttaa läheisiä hahmottamaan tilannettaan ja lieventämään syyllisyyden tunteita.

Häpeä on voimakas tunne. Häpeän tunne lisää tuskaa erityisesti niissä tilanteissa, kun ei ole ketään, kenelle puhua omista tunteistaan tai kokemuksistaan. Joskus voi tulla tunne, että vaikka joku kuuntelisi, kukaan muu ei voi ymmärtää. Huumeiden käyttöön liittyvä häpeän tunne on usein suurimpia selviytymisen ja avun hakemisen esteitä. (Hiltunen & Kluukeri 2017.) Häpeästä puhuminen hävettää ja pelottaa; mitä vähemmän siitä puhutaan, sitä enemmän se kapeuttaa elämää. Häpeässä kaipaisimme eniten, että joku näkee ja hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme. Samaan aikaan emme kuitenkaan haluaisi, että kukaan näkee omaa tilannettamme, joka on omasta mielestämme surkea ja hävettävä. (Jääskinen 2017).

Häpeä voi linkittyä koettuihin syyllisyyden tunteisiin ja yhteiskunnan asenteisiin liittyen päihteiden käyttäjiin ja heidän lähipiiriinsä. Häpeä voi saada läheiset salaamaan tilanteen muilta. Läheinen voi hävetä näyttäytymistä päihteitä käyttävän nuoren kanssa. Erityisesti sisarukset ovat kuvanneet kokevansa näitä tunteita.

Häpeän tunnetta kannattaa tutkia sen noustessa esiin ja varsinkin sen rajoittaessa elämää. Tarpeettomasta häpeästä voi päästä irti kyseenalaistamalla sitä, kehittämällä itsetuntemusta sekä itseilmaisuaan (Mieli 2020). Itsemyötätuntoinen kohtaaminen ja toisten lähestyminen ovat askeleita, jotka vievät poispäin häpeästä. Häpeä syntyy yksinäisyydestä, ja se katoaa nähdyksi ja arvostetuksi tulemisen kautta. Sinun tarpeillasi on oikeus tulla kohdatuksi. (Jääskinen 2017.)

Viha on yksi padotuimmista tunteista häpeän rinnalla. Vihan tunteeseen liittyy kieltämistä, torjumista, pelkoa tai paheksuntaa. Vihan tunne on voinut olla kokemuksena liian tuhoisa tai se on kielletty niin totaalisesti, ettei siihen ole saanut kosketusta omana tunteenaan. (Jääskinen 2017.) Viha voi peittää alleen pettymystä, avuttomuuden kokemusta, häpeää tai syyllisyyttä (Sadeniemi, Häkkinen, Koivisto, Ryhänen & Tsokkinen 2019). Päihteiden käyttäjien läheiset voivat kokea vihaa tilanteesta tai viha voi kohdistua päihteidenkäyttäjään (Ringbom & Jurvansuu 2019) tai niihin henkilöihin, jotka koetaan mahdollistavan päihteiden käytön. 

Oikein ymmärrettynä ja vastaanotettuna viha on elintärkeä rajan laittamisen, itsemme ja toisten puolustamisen ja elämänvoiman perustunne (Jääskinen 2017). Se voidaan nähdä tärkeänä voimanlähteenä, sitä voi oppia ymmärtämään, hallitsemaan ja kanavoimaan niin, että se pääsee parhaaseen tarkoitukseensa. Jokainen elää aggression kokemuksiaan oman temperamenttinsa ja opitun tavan mukaan. Oman vihan tunnistaminen, käsittely ja ilmaiseminen ovat mielen ja kehon hyvinvoinnin kannalta tärkeitä taitoja. (Niemi 2014). 

Omasta vihasta puhuminen on hyvä keino purkaa sitä, muita keinoja purkaa vihaa ovat esimerkiksi kirjoittaminen ja fyysinen toiminta. Vihan tunteen purkamisessa on tärkeä huomata, ettei se käänny itseään vastaan. Vihan tunteen vietäväksi antautuminen voi saada ihmisen kokemaan, että on yhtä kuin tämä tunne, ilman vaikuttamismahdollisuuksia tunteeseen. Silloin voi esimerkiksi jumittua haukkumaan tai tuomitsemaan toisten toimintaa. On tärkeä nähdä vihan pinnan alle, että tunne purkautuu, eikä ala vain kasvamaan tai peittämään alla olevaa kipua. (Jääskinen 2017).

Stressillä tarkoitetaan yleensä ihmisen omia kokemuksia kuormittavassa tilanteessa. Ihmisille eri asiat ovat stressaavia. Vaikeisiin elämäntapahtumiin liittyy lähes aina stressiä ja stressin kesto ja määrä voivat ylittää yksilöllisen sietorajan (Mielenterveystalo 2020). 

Stressi voi ilmetä myös fyysisinä oireina ja mielialan laskuna. Päihteiden käyttäjän läheisten kokemaa kuormitusta lisää se, että ongelmat voivat olla pitkäaikaisia ja niihin liittyy hyviä ja huonoja vaiheita (Ringbom & Jurvansuu 2019). Pettymykset ja takapakit kuormittavat ja pelko tulevasta kuluttaa läheisiä.

Päihteidenkäyttäjän läheinen joutuu usein kamppailemaan tunteiden ristivedossa. Viha, pelko ja rakkaus voivat synnyttää ahdistusta, joka lienee yhteinen nimitys repivien tunteiden yhdistelmälle (Hänninen 2004). Ahdistuksen tunne on luonnollista, se on elimistön tapa viestiä meille tulevasta vaarasta, sekä pitää toimintavalmiudessa. Ahdistus on normaali osa elämää, se auttaa välttämään vaarallisia tilanteita ja tarvittaessa toimimaan näissä tilanteissa. (Mielenterveystalo 2020).  

Voimattomuus ja epätoivo läheisen käyttäytyessä itsetuhoisesti voi saada läheiset lannistumaan ja kyllästymään tilanteeseen. Keinottomuus ja vaikeus hyväksyä se, että huumeita käyttävän täytyy itse haluta raitistumista ja mahdollisuudet vaikuttaa eritoten aikuisen lapsen elämään ja ongelmiin ovat rajalliset. Vanhemmat voivat joutua kohtaamaan sen, etteivät heidän odotuksensa nuoren tulevaisuutta koskien ehkä koskaan toteudu. Sairauden hyväksymisen kautta läheisten on helpompi lopettaa huumeiden käyttäjän vertaamista siihen ihmiseen, joka tämä on ollut ennen. (Ringbom & Jurvansuu 2019).

Emme voi vaikuttaa siihen, mitä vaikeuksia kohtaamme. Voimme vaikuttaa siihen, miten toimimme vaikeuksia kohdatessamme. Toiminta vaikuttaa elämänlaatuun ja toipumiseen. Voimme kohdata todellisuuden ja sen herättämät tunteet hyväksyvästi ja myötätuntoisesti sekä tukea hyvinvointiamme niin, että vaikean elämäntilanteen jälkeen on mahdollista jatkaa elämää, jolla on merkitystä. (Pietikäinen 2017.)

Jaksaakseen stressiä, murhetta ja vaikeita elämäntapahtumia on tärkeää tasapainottaa omia tunteita tekemällä asioita, jotka tuottavat mielihyvää. Vaikka kyky mielihyvän kokemiseen olisi heikentynyt, on hyödyllistä tehdä asioita jotka “periaatteessa” voisivat tuottaa mielihyvää. Näin vaikeuksien kanssa on helpompi jaksaa. (Sadeniemi ym. 2019). Tätä voi toteuttaa esimerkiksi sitoutumalla itsestä huolehtimiseen, avun hakemiseen sekä arvojen puntarointiin ja toteuttamiseen (Pietikäinen 2017).

Psykologinen joustavuus viittaa kykyyn kohdata vaikeatkin ajatukset ja tunteet hyväksyvästi niin, että voi toteuttaa sellaista elämää, jossa omat arvot näkyvät. Se lisää ihmisen kykyä tunnistaa, että hän on muutakin kuin vain tunteensa ja tuo mahdollisuuden nähdä tunteet sellaisina kuin ne ovat, eivät sellaisina kuin mieli kertoo niiden olevan. (Pietikäinen 2017.)

Vaikeudet hyväksymällä päätät kohdata sisäisen ja ulkoisen todellisuuden ilman pakenemista, välttelyä ja tuomitsemista.  Tällöin huomioit tosiasiat ja toimit omien arvojesi mukaisesti. Tämä ei ole kuitenkaan tarkoita alistumista tai kaikkeen sopeutumista, vaan itsensä kunnioittamista sekä lempeyttä itseään ja omaa kokemusta kohtaan. Hyväksyntä vaikuttaa niin, että lakkaa taistelemasta tapahtunutta vastaan ja sen sijaan sitoutuu toimimaan oman hyvinvointinsa ja merkityksellisen elämän puolesta. (Pietikäinen 2017.)

Elämän kuormittavuus vaikuttaa tunteiden kanssa selviämiseen. Osa kuormitusta aiheuttavista asioista on sellaisia, ettemme voi niille mitään. Näissä tilanteissa kärsimystä voi vähentää hyväksymisen avulla. (Sadeniemi ym. 2019).

Pietikäinen (2017) käsittelee teoksessaan Joustava mieli tukena elämäkriiseissä vaikeiden elämäntapahtumien kohtaamista hyväksymisen polun avulla. Pohdi omaa polkuasi.

Hyväksymisen polun vaiheet

1. Suhtaudun itseeni huolehtien
   Vaikeuksien keskellä suhtaudun itseeni välittäen ja huolta pitäen. Haastavissa elämäntilanteissa voi olla vaikea huomioida omia tarpeita ja alkaa huolehtimaan itsestä. Miten kohtaan itseni silloin, kun on kaikista vaikeinta? Lue lisää itsemyötätunnosta hieman alempana.
2. Palaan nykyhetkeen
   Kehon, hengityksen ja aistihavaintojen avulla voin palautua nykyhetkeen etenkin tilanteissa, joissa tunteet ottavat ylivallan. Tällöin voin huomata, että on olemassa muutakin kuin surun aalto.
3. Hyväksyn ja kohtaan tunteeni
   Mitä tahansa tunnenkin, huomioin, tunnen, nimeän ja annan tunteen olla läsnä, pyrkimättä siitä eroon kaikin keinoin. Vaikeita tunteita kohtaamalla voin oppia ja huomata, ettei tunteita tarvitse pelätä tai vältellä.
4. Hyväksyn todellisuuden ja tapahtuneen
   Tapahtunut voi tuntua minusta epäreilulta ja kohtuuttomalta tai voin kieltää sen. En voi peruuttaa tai muuttaa tapahtunutta, joten pyrin hyväksymään vaikeankin asian. Kriisin keskellä on tärkeää erottaa asiat, joihin voin vaikuttaa ja ne, joihin en voi. Tämän jälkeen suuntaan huomioni asioihin, joihin pystyn vaikuttamaan.
5. Vapaudun mielen arvioinnista
   Tunteisiin liittyy usein automaattisia ajatuksia. Mieli voi tuottaa arviointeja: en tule ikinä selviämään, elämä on ohi, se on minun vikani tai suunnata pohtimaan ”entä jos” -ajatuksia tai ”miksi en silloin” -jälkiviisauksia. Vaikealla hetkellä tarvitsen näiden ajatusten tarkastelua hieman etäämpää: huomaan kohdat, jotka harvemmin hyödyttävät ja käännän huomioni takaisin nykyhetkeen.
6. Vaihdan näkökulmaa
   Menetys, vaikeudet ja kriisit ravistelevat kaikkea, minkä on luullut olevan pysyvää ja ennustettavaa. Se osa minusta, joka ei muutu, todistaa kaikkea mitä tapahtuu. Tämän tarkkailijan osan vahvistamiseen perustuu mahdollisuus tuntea myötätuntoa itseä ja muita kohtaan sekä kyky katsoa tapahtunutta eri näkökulmista. Tällöin minun on mahdollista nähdä erilaisia asioita tapahtuneessa. Jossain vaiheessa voin jopa huomata oppineeni jotain vaikean kokemuksen myötä.
7. Annan anteeksi ja päästän irti
   Jos olen juuttunut köydenvetoon katkeruuden, vihan, koston tai hyvityksen odotuksen kanssa, anteeksi antaminen ja irti päästäminen ovat tarpeellisia. Kaikki tekevät virheitä, joten voin antaa anteeksi sekä itselle että muille.

Toivo
Toivo ei ole vain tunne, vaan elämän perusvoimavara. Toivo kannattelee hyvää elämää ja auttaa ihmistä kurottautumaan kohti tulevaa hyvää, vaikeuksista huolimatta.
Toivo on ihmisen syvällä olevaa luottamusta ja näkemystä, että vaikeastakin tilanteesta selviää ja se menee ohi. Toivo ei merkitse hankalien asioiden sivuuttamista
tai väkinäistä piristämistä, se sisältää kyvyn kestää ikäviä tunteita ja toivottomuuttakin. Merkittävä osa toivoa on kykenemättömyyden ja avuttomuuden hyväksyminen
itsessä. Kun hyväksyy oman rajallisuutensa voi hellittää kuormittavista ja kohtuuttomista kokemuksista ja saada uusia kokemuksia omasta kyvystä toimia, sopeutua ja riittää. (Kallio 2020.)

Toivo on myös tekoja ja toimijuutta, sitä että kurottelemme kohti omia haaveitamme. Emme voi jäädä ainoastaan odottelemaan parempaa elämää. Toivon näkökulmasta on tärkeää luoda realistisia tavoitteita, jotka lähtevät oman elämän valitsevasta tilanteesta ja omista voimavaroista. Toivo ei vaadi meiltä täydellisyyttä,
hyvää suoritusta tai kykyä hallita elämän ennakoimattomuutta, sen sijaan toivo lupaa voimaa selvitä suuristakin suruista ja kannustaa ihmistä keskittämään voimansa
hyvän rakentamiseen. Toivoa voi harjoitella, oppia ja vahvistaa. Vaikeasta tilanteesta toipumisen kannalta on tärkeää muistaa, että jokainen tarvitse toisen tukea ja toivoa tilanteeseensa. Ihmistä tyynnyttää toisen ihmisen antama lohtu ja turva. Toivon lainaaminen toiselta on keskeistä, koska toisen kannattelema toivo luo
toivoa ympärilleen. (Kallio 2020.)

Itsemyötätunto
Myötätuntoinen suhtautuminen itseen voi keventää vaikeiden tunteiden otetta. Oma mielemme tuottaa kriisin keskellä usein puhetta, jota emme haluaisi kuulla muilta. Se voi kommentoida ”kyllä se siitä”, ”se mikä ei tapa vahvistaa” tai kertoa, miten asiat voivat olla muilla vielä huonommin tai että tapahtunut olisi omaa syytä. Useimmat kaipaisivat tilanteessa lohdutusta ja myötätuntoa sekä jonkun, joka kuuntelee ja kenelle ei tarvitse esittää vahvaa selviytyjää. Voiko itseään kohdella kuten hyvää ystävää? Tällaista käytöstä kutsutaan itsemyötätunnoksi. (Pietikäinen 2017.)

Itsemyötätunto on itsensä kohtaamista huolehtien ja tukien silloin, kun kärsimme.

Itsemyötätunnon keskeiset elementit

1. Hyväksyn itseni tuomitsemisen sijaan
   Itsensä hyväksyntä sisältää rakastavan, lempeän ja ymmärtävän asenteen itseä kohtaan. Se käsittää rauhoittelevan ja lohduttavan suhtautumisen itseen silloin, kun on vaikeaa. Itsemyötätunto on vastakkainen tapa itsekritiikille, jossa tuomitaan tai syytetään itseä, kun kokee, ettei ole tarpeeksi hyvä tai ei ole selviytynyt elämän tuomista haasteista.
2. Inhimillistän vaikeat kokemukset
   Itsemyötätuntoiseen ajatteluun kuuluu sen hyväksyminen, että kaikki ihmiset kohtaavat vaikeuksia. Itsemyötätuntoisesti ajatteleva ihminen ei näe itseään kelpaamattomana yksilönä. Itsemyötätunto auttaa ymmärtämään, että epätäydellisyys kuuluu kaikkien elämään. Jokainen meistä kohtaa myös vaikeuksia.
3. Suhtaudun vaikeuksiin hyväksyvästi
   Epämiellyttävien kokemusten ja tunteiden pakenemisen sijaan elämä hyväksytään sellaisena kuin se on sillä hetkellä.
   (Neff & Knox 2017.)

Myöättuntoinen mieli suhtautuu hyväksyvästi kaikkiin tunteisiin. Turhautuminen, viha ja ahdistus kuuluvat ihmisen olemukseen ja saattavat vahvistua silloin, kun ihminen on stressaantunut, masentunut tai peloissaan. Hyväksy tunteet myötätuntoisesti ja näe itsesi ihmisenä, joka yrittää pärjätä vaikeiden tunteiden kanssa. Emme useinkaan itse päätä tunteistamme, mutta voimme tiedostaa ja hyväksyä ne sellaisena kuin ne tulevat, pyrkimättä muuttamaan niitä. (Gilbert 2015.)

Mielenterveystalon omahoito-osion alta löytyy esimerkiksi työkaluja mielen hyvinvointiin ja tunnelukkojen kanssa työskentelyyn: mielenterveystalo.fi.
Suomen Mielenterveys ry:n Mieli.fi-sivuilta löytyy tietoa tunteista ja myötätunnosta: mieli.fi/mielenterveys.