3.päihdesairaus, huumeet ja riippuvuudet

Tässä luvussa on tarkoitus:

  • Tarjota asianmukaista tietoa liittyen huumeisiin ja niiden käyttöön.
  • Kertoa riippuvuudesta ja sen synnystä.
  • Lisätä ymmärrystä päihdesairaudesta sairautena.

Sinun on tärkeää muistaa:

  • Erilaista tietoa on saatavissa valtava määrä. Tähän oppaaseen on koottu joitakin tärkeimpiä seikkoja.
  • Erityisesti nuoren huumekokeilun ja -käytön alkuvaiheessa läheisillä ei ole tarpeeksi tietoa päihdesairaudesta, huumeista ja niiden vaikutuksista tai riippuvuudesta. Tiedon tarve ei katoa, vaikka päihteidenkäyttö jatkuisi pidempään. 

3.1 Tietoa huumeiden käytön yleisyydestä 

 

Huumeiden kokeilu koskettaa yhä useampia perheitä ja läheisiä.  Huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet Suomessa 1990-luvulta lähtien erityisesti 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla. Yhä useammalla suomalaisella on omakohtaista kokemusta huumeista. Kannabis on yleisimmin kokeiltu ja käytetty huume, ja noin joka neljäs suomalainen on kokeillut kannabista joskus elämänsä aikana. (Karjalainen, Hakkarainen & Salasuo 2019.)

Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan huumeiden hankkimista omalta paikkakunnalta pitää helppona noin 48 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista, 57 prosenttia lukiolaisista ja noin 62 prosenttia ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevista (THL 2019).

Poliisin, etsivän nuorisotyön ja koulujen lisääntyvä huolipuhe kertovat siitä, että huumeiden käyttö on yhä yleisempää ja koskee entistä nuorempia.

3.2 Riippuvuus ja addiktio sairautena  

 

Huumeiden käyttö on hyvä hahmottaa riippuvuuden ja addiktion näkökulmasta.

Huumeriippuvuuden syntyminen

Neurobiologisten tutkimusten perusteella huumausaineet aiheuttavat aivoissa toiminnallisia muutoksia. Huumeet vapauttavat dopamiinia ja aktivoivat mielihyväjärjestelmää. Koettu mielihyvä voi johtaa samanlaisen kokemuksen toistuvaan tavoitteluun. Mielihyvän tavoittelu voi jopa syrjäyttää muut toiminnot ja henkilö toimii ikään kuin tahdon/järjenvastaisesti. Käytön säännöllisyyden lisäksi myös perimä vaikuttaa siihen, eteneekö käyttö kokeilusta riippuvuustasoiseksi. Esimerkiksi päihteen vaikutuksen kokeminen miellyttävänä tai epämiellyttävänä voi olla perinnön säätelemää. Perintötekijöiden selitysosuus päihderiippuvuudessa on arvioitu olevan jopa 50–70 %. (Aalto, Alho & Niemelä 2018.)

Riippuvuuden ulottuvuudet

Riippuvuus voidaan jakaa neljään osittain päällekkäiseen ulottuvuuteen eli psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen ulottuvuuteen.

1. Fyysinen ulottuvuus:Keho on tottunut riippuvuudesta aiheutuneen käyttäytymisen vaikutuksiin. Elimistö on mukautunut uudenlaiseen tapaan toimia (tämä näkyy esimerkiksi aivojen välittäjäaineiden toiminnan muutoksina). Aineen vaikutuksen loppuessa tai vähetessä kehossa voi ilmetä vieroitusoireita.

2. Psyykkinen ulottuvuus:Voimakas tahtotila, pakonomainen himo tai tottumus, joka kehittyy usein ennen fyysistä riippuvuutta, eikä siihen välttämättä liity fyysisiä vieroitusoireita. Riippuvuuden psyykkistä ulottuvuutta vahvistavat sitä tukevat tulkinnat tunnereaktioista sekä päätöksenteko- ja/tai ongelmanratkaisuyritykset. Riippuvuus voi liittyä pyrkimykseen paeta sietämättömiä psyykkisiä tiloja tai lievittää psyykkisiä oireita.

3. Sosiaalinen ulottuvuus: Riippuvuuden ylläpitävänä voimana toimivat vuorovaikutus ja ihmissuhteet sekä ryhmät, joissa riippuvuuden merkitys korostuu. Jäseniä yhdistää riippuvuuteen liittyvien ajatusten, tunteiden ja kokemusten jakaminen. Ryhmä vastaa (erityisesti aluksi) yksilön arvostuksen ja ryhmään kuulumisen tarpeisiin. Riippuvuuskäyttäytyminen vahvistuu mitä positiivisempana asiana ihminen kokee ryhmään kuulumisen. Jäsenet tukevat riippuvuutta selviytymiskeinona ja ratkaisuna ongelmiin.

4. Henkinen ulottuvuus:Elämänkatsomus, ajatusmaailma ja ilmapiiri, joka oikeuttaa yksilön mielessä riippuvuuden olemassaolon. Riippuvuuteen sisältyy yksilölle tärkeitä arvoja, uskomuksia, ihanteita tai henkisyyttä. Riippuvuus vahvistuu tietynlaisen henkisen tilan saavuttamisen kautta.

  1. (Salo-Chydenius, Holmberg & Partanen 2015.)

Duodecimin määritelmä päihde- ja huumeriippuvuudesta >>

A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki vastaa kysymyksiin addiktioista: Miten addiktio syntyy? Miksi salaatti ei aiheuta riippuvuutta? >>  

Riippuvuuden synty aivotoiminnan näkökulmasta >> 

Päihdelinkin päihteet ja aivot animaatio havainnollistaa, miten eri päihteet vaikuttavat aivojen välittäjäaineiden kautta käyttäjän tuntemuksiin ja toimintaan >> 

Mielenterveystalon koottua tietoa diagnooseista. Tästä linkistä löytyy tietoa päihteiden käyttöön liittyvistä häiriöistä. Sivulta löytyy lisälinkkejä aiheeseen >>

 

3.3 Nuoren huumeiden käytön riskitekijöitä

 

Tätä lukiessa on hyvä tiedostaa, että kysymys on riskitekijöistä, jotka voivat olla käytön taustalla. Kysymys ei ole suorista syy-seuraussuhteista. Emme voi paikallistaa tiettyä syytä siihen, miksi nuori on kokeillut tai alkanut käyttää huumeita.

Useat tekijät ympäristö-, perhe- ja yksilötasolla voivat kasvattaa huumeiden käytön aloittamisen riskiä. Ympäristötekijöillä, erityisesti kaveripiirillä, lienee suurin merkitys huumeiden kokeilemiseen tai käytön aloittamiseen. Biologiset ominaisuudet vaikuttavat erityisesti siihen, eteneekö säännöllistyvä huumeiden käyttö riippuvuustasoiseksi ja kuinka vaikeaa huumeiden käytön lopettaminen on.

 

Ympäristötekijät

Kaveripiiri
Kaverisuhteita voidaan pitää merkityksellisimpänä ympäristötekijänä, joka vaikuttaa siihen, tuleeko nuori kokeilleeksi huumeita vai ei. Nuorten päihteiden käyttö on sosiaalista ja huumeiden käyttäminen yksin on erittäin harvinaista. Usein huumeita saadaan ystävien ja tuttavien välityksellä. Kaveripiirin huumemyönteiset asenteet ja sääntöjä rikkova käyttäytyminen voivat lisätä huumekokeiluiden todennäköisyyttä.

Saatavuus ja hinta
Huumeiden helppo saatavuus ja alhainen hinta voivat edistää nuoren huumeiden käyttöä. Yhtä käyttökertaa varten tarvittava annos kannabista voi tulla halvemmaksi kuin humalaan johtavan alkoholiannoksen hankkiminen.

Huumemyönteinen ilmapiiri
Yhteiskunnassa vallitsevalla huumemyönteisellä ilmapiirillä voi myös olla vaikutusta nuorten huumeiden käyttöön.

 

Perhetekijät

Vanhemmuuden ja perheenjäsenten välisten suhteiden merkitys
Vahva vanhemmuus, lasten ja vanhempien läheiset suhteet ja toimiva keskusteluyhteys perheenjäsenten välillä toimivat suojaavina tekijöinä. Valvonnan puute ja epäjohdonmukainen rajojen asettaminen voivat myötävaikuttaa huumekokeiluihin. Perheen sisäiset vuorovaikutusongelmat voivat myös vaikuttaa nuoren päihteiden käyttöön.

Vanhempien päihteidenkäyttö ja -asenteet Vanhempien päihteiden käytön ja asenteiden ohella myös vanhempien sisarusten päihdekäyttö ja asenteet voivat vaikuttaa nuorempien sisarusten päihteiden käyttöön. Huumeiden käyttö ei rajoitu vain perheisiin, joissa on valmiiksi haasteita päihteiden kanssa tai muita pulmia. Esimerkiksi kannabista käyttävät nuoret sosioekonomisesta taustasta riippumatta.

 

 

 

Yksilötekijät

Käytöshäiriöt ja muut psykiatriset häiriöt
Käytöshäiriöön liittyvät impulssikontrollin haasteet ja muut itsehallinnan vaikeudet kuten aggressiivisuus ovat yksi merkittävin yksilötason riskitekijä. Myös muut psykiatriset häiriöt voivat vaikuttaa nuoruusiän huumeiden käyttöön.

Temperamenttityypit
Nuoren temperamenttiin tai persoonalliseen identiteettiin kuuluvat ominaisuudet voivat toimia riskitekijöinä.  Esimerkiksi kokemushakuisen temperamenttityypin on havaittu lisäävän riskiä huumeiden käytölle.

Perimä Huumeriippuvuuden kehittyminen on sidoksissa perimään. Nuorella, jolla on päihderiippuvuudelle altistavia perintötekijöitä, päihteidenkäyttö etenee todennäköisimmin ja nopeammin riippuvuudeksi verrattuna nuoreen, jolla näitä altistavia tekijöitä ei ole.

(Niemelä 2018.)

3.4 Huumausaineiden käytön jaottelu

 

Kokeilukäyttäjällä huumausaineiden käyttömäärä jää alle kymmeneen kertaan. Hän hakee kokeilustaan tyydytystä kokeilunhaluunsa ja uteliaisuuteensa sekä hetkellistä mielihyvää ja irtautumista arjesta.

Satunnaiskäyttäjällä on menossa huumausaineen kanssa ns. ”kuherruskuukausi”. Hän on rakastunut aineeseen, mutta uskoo voivansa lopettaa milloin vain. Käyttö on tapa- ja tilannekäyttöä ja kohdistuu vapaa-aikaan.

Ongelmakäyttäjä on jo menettänyt kontrollin huumausaineiden käyttöönsä. Huumausaineiden käytöstä on tullut pakkomielle, ja käyttöä jatketaan sen ilmeisistä haitoista huolimatta. Fyysiset, psyykkiset, taloudelliset ja sosiaaliset haitat ovat jo selvästi näkyvissä. Viimeistään tässä vaiheessa kulissit yleensä romahtavat. Tällöin voidaan puhua myös riippuvuudesta. (Mielenterveystalo 2019.)

3.5 Päihteiden ongelmakäyttö

 

Päihteidenkäytöllä tarkoitetaan alkoholin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden, kuten huumausaineiden ja ilman lääkärin ohjetta käytettyjen rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttöä.

Päihteiden ongelmakäyttö voi olla tapa yrittää selviytyä muista elämän ongelma-alueista tai mielenterveysongelmista tai se voi esiintyä itsenäisenä riippuvuusongelmana.

Päihteiden ongelmakäyttö aiheuttaa usein mieliala- ja ahdistusoireita. Lisäksi se tuo herkästi ongelmia sosiaaliseen elämään sekä heikentää työ- ja toimintakykyä. Pitkäaikainen päihteiden ongelmakäyttö lisää myös vaaraa sairastua vakavaan ruumiilliseen sairauteen, kuten hermorappeumaan, haimatulehdukseen, erilaisiin syöpiin ja tartuntatauteihin. (Mielenterveystalo 2019.)

3.7 Mielenterveys ja päihteet

 

Päihteiden käyttö ja mielenterveyden pulmat kulkevat usein käsi kädessä. Niemelän (2018) mukaan mitä aikaisemmin nuori aloittaa päihteiden käytön ja mitä runsaampaa se on, sitä todennäköisimmin nuori oireilee myös psyykkisesti ja kärsii samanaikaisesta mielenterveyden häiriöstä.

Jopa 60–80 % päihdehäiriöisistä nuorista kärsii samanaikaisesta psyykkisestä häiriöstä. Vaikuttaa siltä, että huumeiden käyttöhäiriön yhteydessä esiintyy enemmän psykiatrisia ongelmia kuin alkoholin käyttöhäiriön yhteydessä. Yleisimpiä näistä ovat käytös- ja uhmakkuushäiriöt, masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt sekä tarkkaavaisuuden ja aktiivisuuden häiriö (ADHD).

Nuorten Mielenterveystalon sivuilta löytyy luotettavaa tietoa nuoruusiän tyypillisimmistä mielenterveyden häiriöistä ja ongelmista, niiden tunnistamisesta, hoidosta sekä sopiviin palveluihin ohjautumisesta >>

Mieli ry:n Nuoren mielen ensiapu sivustolta löytyy tietoa lasten ja nuorten mielenterveydestä >> 

3.8 Päihdehoito

 

Päihdehuoltolaissa (7 §) määrillään päihteidenkäyttäjän ja läheisten oikeus hoitoon ja tukeen. 

 

”Päihdehuollon palveluja tulee antaa henkilölle, jolla on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia, sekä hänen perheelleen ja muille läheisilleen. Palveluja on annettava henkilön, hänen perheensä ja muiden läheistensä avun, tuen ja hoidon tarpeen perusteella.” 

Päihdehuoltolaki Finlexin sivuilla >>   

Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan on kunnan tehtävä järjestää päihdeongelmaisen ja hänen omaistensa riittävä ja asiallinen hoito. 

Suomessa huumeongelmaiset hoidetaan terveydenhuollossa, päihdehuollon erityispalveluissa ja sosiaalitoimessa. Päihdehuollon erityispalveluita ovat esimerkiksi A-klinikka- ja nuorisoasematoiminta, päihdekuntoutus sekä vieroitushoito. (Käypähoito 2020.) 

Päihdepoliklinikat ovat riippuvuusongelmiin erikoistuneita avohoitopaikkoja, joissa tuetaan elämän muutoksessa, vieroittautumisessa ja kuntoutuksessa. Esimerkiksi Helsingissä päihdepoliklinikoilla on mahdollista asioida VIA vastaanotolla, eli vastaanotolla ilman ajanvarausta ja hakeutua sitä kautta päihdepalvelujen asiakkaaksi tai vieroitushoitoon. (Helsingin kaupunki 2020a.) 

Vieroitushoidossa hoidetaan vieroitushoidon tarpeessa olevia päihderiippuvaisia ja sitä voidaan järjestää avo- tai laitospalveluna. Laitosmuotoisessa vieroitushoidossa potilas sitoutuu vapaaehtoisesti suljettuun laitoshoitoon ja se on tarkoitettu päihdeongelmaisille, joiden päihteidenkäytön katkaisu ei onnistu avohoidon palveluiden turvin. Vieroitushoidon tavoitteena on katkaista päihdekierre, vakiinnuttaa fyysinen ja psyykkinen tilanne sekä suunnitella ja ohjata jatkohoitoon. (Helsingin kaupunki 2020b.) 

Vieroitushoidossa hoidetaan vieroitushoidon tarpeessa olevia päihderiippuvaisia ja sitä voidaan järjestää avo- tai laitospalveluna. Laitosmuotoisessa vieroitushoidossa potilas sitoutuu vapaaehtoisesti suljettuun laitoshoitoon ja se on tarkoitettu päihdeongelmaisille, joiden päihteidenkäytön katkaisu ei onnistu avohoidon palveluiden turvin. Vieroitushoidon tavoitteena on katkaista päihdekierre, vakiinnuttaa fyysinen ja psyykkinen tilanne sekä suunnitella ja ohjata jatkohoitoon. (Helsingin kaupunki 2020b.)

Vieroitushoidon jälkeen tarvitaan usein kuntouttavaa hoitoa, jonka tarkoitus on estää retkahduksia, lisätä elämänhallintaa ja löytää päihteettömiä selviytymiskeinoja kuntoutuakseen riippuvuuskierteestä. 


Päihdesairauden hoidossa keskeisenä elementtinä ovat terapeuttinen keskustelu ja yhdessä tekeminen. Usein hoidossa käytetään eri teorioihin perustuvien menetelmien ja työtapojen yhdistelmää. Käytössä ovat esimerkiksi:

  • Motivoivan haastattelu, jonka avulla pyritään vahvistamaan muutosmotivaatiota.
  • Kognitiivinen käyttäytymisterapia, jossa selvitetään päihteiden käytölle altistavat riskitilanteet ja haitalliset toimintamallit.
  • Ratkaisukeskeinen terapia, jossa ratkotaan konkreettisia asioita ja etsitään voimavaroja.
  • Yhteisöhoito, jonka avulla opetellaan arkielämäntaitoja ja vastuun kantamista yhdessä muiden kanssa. (Käypähoito 2020.

Kaikissa hoitomuodoissa tärkeitä ovat mm. potilaan motivoiminen ja sitoutuminen hoitoon, hoidon jatkuvuus, muutosvaihemallin huomioiminen sekä toimiva vuorovaikutus terapeutin kanssa. (Käypä hoito: Huumeongelmaisen hoito)

Vaikeista päihdeongelmista toipuminen on pitkä prosessi. Sosiaalista tukea toipumiseen voi saada vertaistuen ja arkeen sisältöä tuovan toiminnan avulla (Partanen&Vorma 2018).

Päihdehoito on tällä hetkellä hyvin yksilökeskeistä, ja rinnalle tarvitaan perhe- ja läheiskeskeistä työskentelyä ennaltaehkäisemään koko perheen sairastumista. Vertaistukiryhmät läheisten tukena ovat lisääntyneet viime vuosina. Palvelut ovat keskittyneet usein isoimpiin kaupunkeihin, joten alueelliset erot ja eriarvoisuus on suurta. Olemassa oleviin päihdepalveluihin on tärkeää saada liitettyä läheisten tuki päihdesairaan hoidon rinnalle. Jokaisen perheen tilanne on ainutlaatuinen ja erilainen, joten on tärkeää löytää kullekin sopivat hoitomuodot.

Täältä voi tutustua huumeongelmaisen Käypä hoito -suosituksiin >> 

Retkahdukset ja aaltoliike sairauden kulussa kuuluvat tyypillisesti päihdesairauden hoitoon. Useat hoitoyritykset ja retkahdukset ovat läheisille raskaita, kun toiveet raitistumisesta romahtavat. Päihderiippuvuudelle on tyypillistä se, että päihdesairas toistuvasti lupaa lähipiirilleen lähteä hoitoon. Toivon ja realismin, lupausten ja pettymysten kanssa kamppailu kuuluvat lähes aina läheisten elämään. (Leskinen 2003 ym.) Päihdesairas kokee usein samankaltaisia tuntemuksia.

Päihteidenkäyttäjän läheisen tavoitteena on usein, että käyttäjä lopettaisi tai vähentäisi päihteiden käytön. Yritykset vaikuttaa ongelmaan, eivät kuitenkaan usein johda asian pikaiseen korjaantumiseen. Tärkeää läheiselle onkin omien reaktioiden käsittely ja ymmärtäminen, joka voi auttaa jaksamaan tilanteessa. (Tuomola 2018.)

Päihdesairaudesta voi toipua, joten toivoa ei kannata menettää.

Löydät lisää tietoa päihdehoidosta luvun 9 linkkiluettelosta.

 

Lähteet:
Helsingin kaupunki 2020a: Päihdepoliklinikat. [Viitattu 10.8.2020] https://www.hel.fi/helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/mielenterveys-ja-paihdepalvelut/paihdepalvelut/paihdepoliklinikat/
Helsingin kaupunki 2020b: Ympärivuorokautinen vieroitushoito. [Viitattu 10.8.2020] https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/hallinto/palvelut/palvelukuvaus?id=2990
Tuomola, Pekka 2018. Läheiset ja huume- ja lääkeriippuvuus. Teoksessa Aalto, Mauri &Alho, Hannu & Niemelä, Solja (toim.) Huume- ja lääkeriippuvuudet. 1.painos. Helsinki:Duodecim, 176-178. 184
Vorma, Helena & Partanen, Airi 2018. Palvelujärjestelmä päihteiden käyttäjien hoidossa. Teoksessa Aalto, Mauri &Alho, Hannu & Niemelä,Solja (toim.) Huume- ja lääkeriippuvuudet. 1.painos. Helsinki:Duodecim, 94-95