2. läheisten tilanteen tarkastelu ja kartoittaminen

Tässä luvussa on tarkoitus:

  • Tarkastella miten nuoren tilanne vaikuttaa sinuun ja perheeseesi.
  • Käydä läpi sitä, miten läheiset voivat ja toimivat tilanteessa.
  • Katsoa tilannetta eri perheenjäsenten silmin.

Sinun on tärkeää muistaa:

  • Et ole vastuussa läheisesi käyttäytymisestä.
  • Tilanteeseen on tarjolla apua ja asiat voivat mennä parempaan suuntaan.
  • Vaikka läheisen käytös ei heti muuttuisi, voit tehdä positiivisia muutoksia itsesi kannalta.
    (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.)
2.1 Vuorovaikutussuhteet

Päihteiden käyttö vaikuttaa aina myös läheisiin. Päihdesairaus aiheuttaa merkittävää stressiä niin päihteidenkäyttäjälle kuin läheisille: läheinen ei aiheuta päihdesairautta.  Riippuvuudesta selviäminen on haastavaa kaikille perheenjäsenille ja läheisille, ei vain käyttäjälle. Läheiset pyrkivät selviytymään erittäin stressaavissa olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a, Leskinen ym. 2003.)

Päihdehoidossa keskitytään usein käyttäjään ja läheiset jäävät vaille tukea. Läheiset huolehtivat käyttäjästä unohtaen helposti oman hyvinvointinsa. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017b.) 

 

Sinulla voi olla esimerkiksi seuraavanlaisia tuntemuksia:

Mitä useampaan kohtaan vastasit myöntävästi, sen tärkeämpää on kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.)

Esimerkkejä siitä, millainen käytös kuormittaa läheistä:

  • Nuori on manipuloiva ja valehtelee usein.
  • Nuori lainaa ja varastaa.
  • Nuori on ennalta-arvaamaton ja voi katoilla.
  • Nuori on vetämätön eikä tee sovittuja asioita.
  • Nuori ei huolehdi itsestään.
  • Nuori voi olla uhkaava ja väkivaltainen.
  • Nuoren elämäntilanne aiheuttaa huolta, pelkoa ja turvattomuuden tunnetta.
    (The Addiction and the Family International Network (AFINet) 2017a.)

Huumeiden käyttö aiheuttaa kriisin perheelle ja läheisille. Jokainen perhe ja läheissuhde on erilainen ja perheenjäsenet tai muut läheiset kokevat huumeiden käytön eri tavalla. Usein läheiset käyvät läpi samankaltaisia vaiheita kriisissä ja tilanteessa selviytymisessä. Jatkuvassa hälytystilassa eläminen on kuluttavaa ja aiheuttaa psyykkisiä sekä fyysisiä oireita.

Huumeriippuvuus voi alkaa hallita perheen tai muiden läheissuhteiden ilmapiiriä. Ilmapiiriä voidaan kuvata tunnekaruselliksi, jossa vaihtelevat pelko, syyllisyys, auttamisen halu ja sääli, tai vuoristoradaksi, jossa edetään kriisistä toiseen. Käytön aiheuttama persoonallisuuden muutos saa läheisen hämmennyksiin, sillä oma nuori on samanaikaisesti tuttu ja vieras.

Tilanteessa voidaan helposti alkaa varomaan tekemästä ”väärin” ja voidaan ajautua sietämään käytöstä, jota ei hyväksyttäisi muilta perheenjäseniltä tai läheisiltä. Jos toimitaan aina samalla tavalla, mikään ei todennäköisesti muutu. Kannattaa pyytää apua, jos tilanne ei tunnu ratkeavan omin keinoin. (Leskinen ym. 2003)

2.2 Sisarukset

Oman tilanteen kriisiytymisen myötä vanhempien voi olla hankala tunnistaa tilannetta, johon sisarukset joutuvat. Huomio saattaa keskittyä huumeita käyttävään nuoreen niin tiiviisti, että muiden sisarusten asiat unohtuvat. Vanhemmat voivat ajatella, että sisarukset selviävät itse tai he voivat ylihuolehtia sisaruksista. Sisarukset voivat molemmissa tapauksissa tapauksissa kokea vanhemmat epäoikeudenmukaisina ja välinpitämättöminä. Sisarukset saattavat joutua peittämään kriisin herättämät tunteet ja ne jäävät käsittelemättä. (Leskinen ym. 2003.) 

Tavallisia tuntemuksia sisaruksille ovat yksinäisyyden, avuttomuuden ja ulkopuolisuuden tunteet. Sisarus voi ottaa suojelijan roolin suhteessa käyttäjään ja olla hänen uskottunsa. Sisarus voi kokea, ettei ole pystynyt auttamaan tarpeeksi tai hoitaa asioita toisen puolesta. Usein hän haluaa säästellä vanhempia totuudelta, salaisuus voi luoda syyllisyyden tunnetta. Sisarus voi myös kadehtia käyttäjän saamaa huomiota. Usein sisarus joutuu ottamaan vastuuta asioista, jotka eivät kuulu hänelle. (Leskinen ym. 2003.)

2.3 Parisuhde

Kun nuori käyttää huumeita, vanhempi keskittää voimavaransa luonnollisesti hänen auttamiseensa. Kuormittumisen lisääntyessä vaikutukset muihin läheissuhteisiin alkavat näkyä ristiriitoina ja vuorovaikutuksen pulmina. Parisuhde on usein kovalla koetuksella ja sen hoitamisen tärkeys unohtuu voimavarojen keskittyessä muihin asioihin.

On hyvä muistaa, että ydinperheen lisäksi nykyperheet koostuvat lisääntyvästi erilaisista perhekokoonpanoista. Lähivanhemmat eivät välttämättä ole biologisia vanhempia ja biologisella etävanhemmalla voi olla vaikeuksia hahmottaa kokonaistilannetta välimatkan tai muiden syiden vuoksi. Moni vanhempi on tilanteessa myös aivan yksin. Nuoren huumeiden käytön synnyttämässä kriisissä perheet ovat kuvanneet esiintyvän parisuhteen ristiriitoja ja toisen ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia. Tärkeintä on huolehtia vuoropuhelun ja keskustelun ylläpitämisestä sekä yhteneväisistä toimintatavoista. Näin jokainen voi tukea toinen toisiaan tilanteessa ja nuori saa myös viestin, että hänen elämässään olevat vanhemmat toimivat johdonmukaisesti ja rationaalisesti.

”Isä on olemassa, mutta eihän se ole pian 20 vuoteen pitänyt yhteyttä nuoreen kuin kaksi kertaa puhelimitse. Ei hän kykene tukemaan nuorta eikä minua.”

” Seurustelen, mutta ei nykyinen kumppanini ymmärrä tilannetta. Eikä edes halua ymmärtää. Olen aika yksin tilanteessa, kun en voi jakaa sitä kumppanini kanssa. Hän sanoo minulle, että voithan heittää hänet pihalle. Ei hän osaa ajatella tilannetta kannaltani. Koen itsekin ristiriitaisia tunteita.”

Perheenjäsenten reagoidessa kuormittavaan elämäntilanteeseen kukin omalla tavallaan, voi se myös näyttäytyä erilaisina parisuhteen haasteina. Useimmiten haasteet liittyvät erilaisiin ajatusmalleihin ja siihen, että nuoren päihteidenkäyttö herättää jokaisessa erilaisia tunteita. Jokainen reagoi niihin persoonallisesti ja toimii tilanteessa parhaaksi katsomallaan tavalla. Selviytymiskeinot ovat heille ominaisia ja ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa selviytyä.

Ristiriitoja syntyy, kun perheen vanhempien odotukset toisiaan kohtaan ovat epärealistisia, yhteistä aikaa ei ole, ja vuorovaikutus on kriisitilanteen vuoksi kärjistynyt syyttelyksi tai jopa välinpitämättömyydeksi. Jokaisella on kuitenkin oikeus emotionaaliseen tukeen ja jokaisen on hyvä saada ymmärrystä osakseen. Tämän vuoksi on tärkeää pystyä keskustelemaan omista tuntemuksista, ristiriidoista sekä odotuksista. Aina tilanteeseen ei löydy ratkaisua, mutta avoin tilanteesta keskusteleminen auttaa ymmärryksen lisääntymisessä.

Tilanne voi esimerkiksi näyttäytyä sellaisena, jossa toinen on emotionaalisesti etäinen ja pitää loogisia toimintaohjeita täynnä olevia luentoja. Toinen reagoi kiukkuisella vuodatuksella ja toivottomalla itkulla. Toinen siis kokee etäisyyden rangaistukseksi ja toinen luennoi ja käskyttää, miten tilanteessa tulisi toimia.

Tilanteen kuormittavuuden vuoksi ”syyllisen etsintä” on tavanomainen reaktio. Sen tarkoituksena on pohjimmiltaan itsesuojelu, mutta se sisältää sanallista toinen toisensa kimppuun hyökkäämistä, syyttelemistä sekä moitteita. Nämä reaktiot aiheuttavat kielteisen vuorovaikutuskuvion. Tilanteissa toimiminen voi olla luontaista, opittua tai elämäntarinan vaikutuksesta syntyneitä reagointitapoja. Tärkeää on löytää yhteinen ”kieli”, keskustelu ja toisen asemaan asettumisen taito sekä halu. ( Johnson 2012.)

Tässä muutamia ohjeita, miten voit saada yhteyden katkeamisen pysähtymään, jotta voitte pariskuntana tukea toinen toisianne muutoinkin kuormittavassa elämäntilanteessa: 

 

  • Vihellä peli poikki
    Luopukaa sinä-minä, väärä-oikea ja hyökkäys-puolustus -asetelmista. Pyrkikää löytämään me-asetelma. 
  • Vastaa omista liikkeistäsi
    Tiedosta ja mieti, miten voitte yhdessä selviytyä tilanteesta. Miten ette ajaudu keskinäiseen riitaan, vaan mietitte yhteisiä selviytymiskeinoja. Miten sinä muutat toimintatapojasi ja kehität keskustelutaitoasi. 
  • Vastaa omista tunteistasi
    Ole rehellinen. Tunnista ja tunnusta tunteesi. Kerro näkökulmastasi. Pohtikaa, mitkä tunteet ovat yhteisiä ja mitkä erillisiä. Miksi tunnet näin. 
  • Tunnista miten omat tunteesi vaikuttavat kumppanin tunteisiin
    Tunnista ja keskustele siitä, miten tunteenne vaikuttavat toinen toisiinne. Opi näkemään, että teillä on tunnetasolla yhteys ja tunteet vaikuttavat aina lähimmäisiin ja heidän reaktioihinsa. 
  • Kysy kumppanin syvimmistä tunteista
    Pyri pääsemään samalle aaltopituudelle ja opi tunnistamaan kumppanin syvimpiä tunteita. Rauhoita tilanne ja pohtikaa yhdessä arkoja paikkoja ja voimakkaita reaktioita herättäviä tunteita, tapahtumia sekä niiden syitä. 
  • Jaa omat pehmeämmät syvemmät tunteesi
    Jaa suru, häpeä, pelot ja muut yleensä toiselta piilotetut tunteet. Jakaminen auttaa toista ymmärtämään sinua paremmin. Näin ymmärrys reaktioita kohtaan lisääntyy. Usein myös läheisyys kasvaa ”itsensä paljastamisen” myötä. 
  • Tee yhteistyötä
    Ota edellä mainitut askeleet. Tee yhteistyötä yhteisistä lähtökohdista. Ymmärrys ja avoimuus lisää yhteistyötä ja läheisyyttä. Turvallisuus parisuhteessa kriisin keskellä lisääntyy.  (Johnson 2012.)